Luokkahoivaa lähimmäiselle

Usein kuultu väite on, että hyvinvointivaltio huolehtii kansalaisistaan niin hyvin, että ihmiset menettävät kiinnostuksensa huolehtia lähimmäisistään. Väitteen mukaan perheen hoivatehtävät luovutetaan suosiolla valtiolle ja sitten vain rallatellaan huolettomina, koska julkinen sektori hoitelee lapset, vanhukset ja sairaat.

Lisäargumenttina esitetään, että jos hyvinvointivaltio ei hyysäisi kansalaisiaan kehdosta hautaan, lisääntyisi perheiden ja sukupolvien välinen huolenpito. Varsinkin heikosti toimeentulevien väitetään jättäytyvän perheineen yhteiskunnan hoiviin.

Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että julkisen sektorin palvelut eivät sammuta ihmisten halua hoivata lähimmäisiään. Tämä tuli esille useammassakin alustuksessa Jyväskylän yliopistossa loppuviikosta pidetyillä sosiaalipolitiikan päivillä.

Professori Virpi Timonen Trinity College Dublinista Irlannista on kollegoineen tutkinut sukupolvien välistä solidaarisuutta neljässä maassa: Irlannissa, Suomessa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Eri ikäisten tutkimushaastatteluista kävi ilmi, että perheiden sisäinen huolenpito ja julkisen sektorin huolenpito tukivat toisiaan. Toisin sanoen sukupolvien välinen solidaarisuus perheissä vahvistaa yhteiskunnallista solidaarisuutta – ja päinvastoin.

Yhteiskunnan palvelut eivät tukahduta yksilöiden ja perheiden halua huolehtia toisistaan vaan pikemminkin luovat huolenpidolle mahdollisuuksia. Vastaavasti tiiviskään huolenpito lähimmäisistä ei tee tarpeettomaksi julkisen sektorin hoivapalveluja.

Timonen ja hänen kollegansa tekivät myös toisen tärkeän havainnon: perheiden sisäiseen solidaarisuuteen – siis haluun huolehtia lähimmäisistään – vaikuttaa vahvasti perheen yhteiskuntaluokka.

Mutta ei suinkaan sillä tavoin, kuin alussa esitetyssä väitteessä uskotellaan.

Tutkimuksen mukaan varakkaissa perheissä kiinnitetään runsaasti huomiota siihen, että lapsia viedään hyvien harrastusten ja kulttuurin pariin ja että lapset saavat hyvän koulutuksen. Lasten sosiaalisesta pääomasta kannetaan siis huolta.

Mutta varakkaat vanhukset eivät odotuksissaan laske sen varaan, että heidän aikuiset lapsensa huolehtisivat heistä tulevaisuudessa. Nykypäivän ydinperhemalli ei jätä siihen tilaa ja aikaa. Koska hyvätuloisilla on mahdollisuus ostaa yksityiseltä sektorilta tarvitsemansa hoiva, ei perheen sisäinen hoiva ole heidän näkökulmastaan silloin niin ensiarvoista.

Heikosti toimeentulevilla tätä ostomahdollisuutta ei ole. Siksi sukupolvien väliseen hoivaan joudutaan alemmissa yhteiskuntaluokissa suhtautumaan kokonaan toisin – lähinnä itsestään selvyytenä.

Tutkijoiden mukaan tällöin yhteiskuntaluokka yhdessä sukupuolen kanssa joko ”sitoo” sukupolvien väliseen huolenpitoon tai toisaalta ”vapauttaa” siitä.

Sukupolvien välisestä kyräilystä – jopa sukupolvisodasta – puhutaan paljon. Timosen mukaan epäreiluuden kokemukset eivät äänekkäistä puheista huolimatta sittenkään ole eri ikäisten välillä vaan eri luokkien välillä: varakkaat arvostelevat tukien saajia ja heikosti toimeentulevat puolestaan poliitikkoja ja hyväpalkkaisia virkamiehiä ja -naisia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.