Luomua, ekoa, eettisyyttä. Apua!

Minä olen alkanut vihertää. Kyseinen väri on nostanut päätään jo hyvän tovin, mutta vasta matkamittariini pyörähtäneet numerot 3 ja 0 raivasivat sille enemmän tilaa.

Aloitin asiaan paneutumisen ruoan kautta, se kun on jokapäiväinen juttu, ja lähellä sydäntäni. Tällä hetkellä olen sujuvasti eksyksissä tämän ekologisemman elämäntavan opettelun kanssa. Välillä luulen ymmärtäneeni homman perusprinsiipit, mutta sitten huomaan olevani täysin kuutamolla ja ajatukset umpisolmussa.

Miten ihmeessä sitä voi sovittaa yhteen kaiken ja olla hyvä sekä ympäristölle että itselleen? Pitää ottaa huomioon tuotantopään ihmisten työolot, samoin kuin eläinten asiallinen kohtelu... Mutta mitä sitten pitää tehdä, jos nämä asiat menevät pahasti ristiin?

Apua!

OTETAAN NYT esimerkiksi luomu vastaan lähellä tuotettu ruoka, joka ei ole luomua.

Luomu on ympäristölle ystävällisempää ja ymmärrykseni mukaan myös parempi vaihtoehto ihmiselle, mutta kuinkas vaaka sitten keikahtaa, jos luomu roudataan tänne satojen, tai jopa tuhansien kilometrien päästä. Silloin se ei enää olekaan niin kovin ekologista, eikä auta oman maan tuottajia, joiden puolia haluaisin mielelläni pitää.

Entä kuinka käy sen kiinalaisen perheen, joka elää riisinviljelyllä, jos pyrin käyttämään vain lähellä tuotettuja elintarvikkeita? Minä voin vallan hyvin syödä ohraa, mutta samalla saatan viedä leivän tämän köyhän perheen pöydästä, kun omalta osaltani vähennän heidän tuotteensa kysyntää.

Anteeksi kiinalainen perhe, minulla ei ole mitään teitä vastaan.

LIHAN SYÖNNIN vähentäminenkään ei ole sujunut ilman ongelmia, mikä ei sinänsä yllättänyt. Ongelmien syy yllätti.

En kokenut mitään kriisiä, kun aloin käyttää tofua ja soijapaloja, mutta sitten luin, että soijapalat eivät olekaan terveellisiä. Taas on valinnan paikka: säästänkö muutaman lehmän, kanan ja sian hengen syömällä epäterveellisiä, pitkälle jalostettuja soijapaloja, vai sumutanko omantuntoni tainnoksiin ja popsin lihaa entiseen malliin.

Oikeesti, auttakaa joku!

TAVAROIDEN KOHDALLA olen päässyt aavistuksen helpommin ekomman elämän ytimeen. Olen vähentänyt ostamista ylipäätään ja pyrin ostamaan laatua, jolla on tapana kestää pitempään. Myös kierrätys ja käytettyjen tavaroiden hyötykäyttö on yllättävän helppoa. Vielä on tietysti paljon opittavaa, mutta toistaiseksi istun tukevasti näillä kärryillä.

Yksityisautoilu on meikäläiselle tämän ekoilun Akilleen kantapää. Olen valmis vähentämään omalla autolla huristelua erityisesti lyhyillä matkoilla, mutta kokonaan autoilusta luopuminen… Ei. Ei, vaikka kuinka yritän syyllistää itseäni, niin silmieni eteen ei nouse kuvaa täysin autottomasta elämästä.

Tämän kaiken pähkäilyn ja orastavan ahdistuksen keskellä tein perinteiset, eli länttäsin jäitä kevätpipooni, siis kuvainnollisesti. Päätin, että jatkossa suhtaudun ekologisen jalanjälkeni pienentämiseen maltilla ja maalaisjärjellä.

Tällä metodilla jälki saattaa pienentyä hitaasti, mutta varmasti.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.