Luonnonlapsi Daadan perintö

Ensiksi tietokilpailukysymys. Kenen tuore lausunto: ”Ei lapsen kuulu olla kuuluisa.”

Vastaus tulee myöhemmin, mutta tällä kertaa asialla ei ollut sisäasiainministeri.

Kirjoitin aikaisemmin tällä viikolla vähän piikikkäästi Robinista. Siitä varhaisteinitähdestä, jolla on se biisi ja joka esiintyi viikko sitten Juurikkasaaressa. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että hieno homma, että tykätköön jos tykkäävät ja iloa näyttää tuottavan.

Mutta ennennäkemättömän tehokkaasti myyty teinipoika ei jättänyt rauhaan.

Tuli mieleen toinen kansalle myyty poika.

Muistatte varmaan Yksin kotona -elokuvista tutun Macaulay Culkinin? Tai Drew Barrymoren?

He vasta lapsitähtiä olivatkin, ja päätyivät vakaviin huumeongelmiin, Barrymore jo 13-vuotiaana. Useiden lapsitähtien kehityskulut ovat olleet samansuuntaisia.

Amerikassa kaikki on suurempaa, ongelmatkin.

Kumpikaan edellä mainituista, nyt päälle kolmekymppisistä lapsukaisista ei ollut se, joka pompsahti mieleen Robinista kirjoittaessa.

Se oli Daada.

Enää hän ei ole ihmisten huulilla, mutta en ylipäätään käsitä, miksi lapsitähdet myyvät, miksi vetoavat ikäistensä lisäksi myös aikuisiin? Ovat kuulemma söpöjä, mutta tähtiä tulee viihteessä niistä lapsista, joilla on parhaat aikuisten maneerit.

Mitä söpöä siinä on?

Melkein alkaa nähdä ristiriitaa pienimmästäkin arjen vihjeestä tehtailtujen lastensuojeluilmoitusten ja sen välillä, kun jotakuta poltetaan kaikista päistä suorassa lähetyksessä oikein porukalla ja iltapäivälehdet kirjoittavat, että lapsivau.

”Synnynnäinen tähti.” ”Luonnonlahjakkuus.” ”Ei jännittänyt koskaan.” ”Sisäänrakennettu esiintymishalu.”

Tällaisia määreitä Seppo Hovi antoi Daadasta huhtikuisessa lehtijutussa.

Tuttuja sanoja?

Nojoo. Ehkä lastensuojelupuheessa mentiin jo liian syvälle. Ehkä asia ei ole niin vakava.

Mutta ei sitä haittaisi pohtia.

Muistatteko vielä Konsta Hietasen? Sen pitkätukkaisen pojan, joka voitti Tenavatähden kymmenvuotiaana ja joka 15-kesäisenä valloitti Poika ja ilves -elokuvan pääroolissa uudestaan Suomen, mutta myös osan Eurooppaa?

”Suosio kihahti hattuuni. Niin lapsijulkkiksille tapaa käydä”, Konsta Hietanen, 27, sanoi IS Veikkaajan hienossa henkilöhaastattelussa huhtikuussa. Hattuun kihahti muutakin, olut alkoi maistua ja mikään ei kiinnostanut. Rakas jalkapalloharrastus oli jäädä.

Hietanen se sanoi ne alussa lainatut sanatkin – mies, jonka tenavatähtileima on siksi sitkeä, että hänet yhä tunnetaan futisympyröissä liikanimellä Daada. Autostraada ja daa-da-daa-da – se biisi, tiedättehän.

”En päästä omia lapsiani vastaavaan tilanteeseen. Ei lapsen kuulu olla kuuluisa.”

Hän on liigatason jalkapalloilija ja tietää mistä puhuu, tenavasta kasvoi mies. Sitten kuitenkin. Onneksi.

Mutta ehkä Hietasta juuri siksi kannattaisi kuunnella.

Ei lapsen kuulu olla kuuluisa, se on Daadan perintö ja Culkinin ja monen muun.

Vaan ketäpä se kiinnostaisi.

Taotaan, kun on kuumaa. Jeesustellaan sitten myöhemmin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.