Luonnonsuojelun alasajo on lopetettava

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi valtioneuvosto teki 25. lokakuuta luonnonsuojelulupauksen: valtio tuplaa kaikki yksityisten maanomistajien vuonna 2017 vapaaehtoisesti ilman korvausta suojelemat metsät ja suot. Tämä lupaus on harvoja valopilkkuja systemaattisen alasajon kohteeksi joutuneen luonnonsuojelun saralla parin viime vuoden aikana.

Systemaattinen luonnonsuojelun alasajon malliesimerkkejä ovat ex-ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen soidensuojelun täydennysohjelman romuttaminen, ja sitä seurannut pääministeri Juha Sipilän hallituksen yli 60% määrärahaleikkaus vapaaehtoisuuteen perustuvalta metsiensuojeluohjelmalta (METSO).

Soidensuojelun täydennysohjelman romutus poliittisen kumartelun ja pyllistelyn seurauksena osoittaa hallitukselle laajemminkin ominaista asiantuntijatyön väheksyntää. METSO-ohjelma puolestaan on onnistunut saavuttamaan ainutlaatuisen maanomistajien, metsäteollisuuden, luonnonsuojelijoiden sekä näitä kaikkia edustavien etujärjestöjen hyväksynnän. Onkin harkitsematonta, että tätä menestynyttä ohjelmaa kuritetaan valtiontaloudelle mitättömien, mutta luonnonsuojelulle merkittävien summien leikkauksilla.

Lokakuussa Keski-Suomen maakuntahallitus lisäsi vettä myllyyn linjaamalla, että Keski-Suomen maakuntakaavasta poistetaan kaikki toteuttamattomat luonnonsuojelun varaus-merkinnät ja kumotaan juuri lainvoiman saaneet turvetuotantovaraukset. Lisäksi linjattiin, että liiton omien kaavavalmistelijoiden esittämiä luonnonsuojelun kustannustehokkuuteen tähtääviä luontoarvokeskittymiä ei kaavaan merkitä.

Nyt kumottavaksi linjattujen turvetuotantovarausten sijoittelussa hyödynnettiin kaavavalmistelijoiden asiantuntemuksen lisäksi kansainvälisesti ainutlaatuisia ekologisia maankäytön päätösanalyysejä. Analyyseissä yhtä aikaa maksimoitiin soiden turvetuotantopotentiaalia ja minimoitiin ekologisia haittoja.

Tulokset osoittivat aukottomasti, että taitavalla maankäytön suunnittelulla voidaan tehokkaasti välttää turhia ekologisia haittoja ja hidastaa ekologisen kestävyysvajeen syvenemistä. Suunnittelulla on siis merkittävä rooli, kun etsitään ratkaisuja biotalouden ekologisen kestävyyden parantamiseen.

Kaavamerkintöjen ohjausvaikutus ei ole ollut täysin toivotun kaltainen, mutta poistamalla merkinnät kokonaan menetetään edes mahdollisuus suunnittelusta saavutettaviin hyötyihin.

Keski-Suomen lainvoimaisiin maakuntakaavoihin on sisällytetty pitkälliseen suunnitelmallisuuteen pohjautuva luonnonsuojelualueverkosto ja sen kehittämistarpeet. Verkosto rakentuu valtakunnallisista suojeluohjelma- ja Natura-alueista sekä maakunnallisesti arvokkaista luontokohteista.

Valtaosa nyt poistettavaksi linjatuista kohteista on merkitty maakuntakaavaan SL-varauksina eli luonnonsuojelulain nojalla perustettavina luonnonsuojelualueina. Maakunnallisen SL-varauksen suojelu voi perustua vain maanomistajan vapaaehtoisuuteen, eikä kohdetta voida pakkolunastaa suojeluun.

Pakotteiden sijaan varaus oikeuttaa maanomistajan vaatimaan viranomaiselta maidensa suojelua käypää korvausta vastaan. Toisaalta kaavamerkintä myös mahdollistaa kustannustehokkaan suojelualueverkoston kehittämisen. Suojeluvarausmerkintöjen poisto johtaisikin maanomistajien suojeluvaadeoikeuden poistumiseen ja estäisi kustannustehokkaan suojelualueverkoston kehittämisen.

Käyttämätön maa-ala on nopeasti niukkeneva luonnonvara. Siksi suunnitelmallinen maan käytön priorisointi ja käytön ohjaus maakuntakaavan merkinnöillä on maa-alan tuhlaamisen ja väärien suojeluinvestointien välttämisessä ensiarvoisen tärkeää.

Innovatiivinen esitys luontoarvokeskittymien merkitsemisestä kaavaan oli harppaus oikeaan suuntaan. Luonnonsuojelun kustannustehokkuuden kasvattamiseksi niiden merkintä kaavaan olisi järkevää.

Maakuntakaava on työkalu alueiden käytön suunnitteluun ja perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä valtakunnallisiin alueiden käytön tavoitteisiin. Se on keskeinen myös luonnonsuojelualueverkoston kehittämisessä, sillä lain mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonarvojen vaalimiseen ja alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen.

Näiden lain velvoitteiden perusteella on todennäköistä, että vahvistettujen suojelualuevarausten poistaminen kaavasta olisi lain vastaista. Tämä on asia, joka asiasta vastaavien viranomaisen on syytä ottaa välittömästi tarkasteltavaksi.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen totesi valtion luonnonsuojelulupauksen yhteydessä että ”suomalaisen luonnon kunnioittaminen ja itsenäisyys kuuluvat yhteen”. Ministeri Tiilikaisella on nyt mahdollisuus osoittaa tätä kunnioitusta puuttumalla luonnonsuojelun alasajoon ja ottamalla selkeästi kantaa lainvoimaisten suojeluvarausmerkintöjen puolesta. Isänmaamme ystävällisistä äidinkasvoista on huolehdittava.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ekologian professori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.