Luonto ansaitsee lähdesuojan!

Multian Toljaanin lähteelle saattaa parhaana kesäsesonkina syntyä jopa jononpoikasia. Kuka täyttää pullojaan, kuka pänikkänsä, joku vain siemaisee mukillisen. Luonto pulputtaa ehtymättä aarrettaan, kirkkaana ja hyytävän kylmänä virtaava luomuvesi jatkaa loputonta kiertoaan kulkijoista piittaamatta.

Lähteiden satoa korjaavia nimitellään kuulemma hifistelijöiksi. No, ainakaan tällä Multian ja Keuruun rajan tuntumassa, kantatie 58:n varressa kohisevalla vesipisteellä en ole minkään sortin hienostelijoita tavannut, korkeintaan jokusen fiilistelijän. Yksi keittää kahvin aina lähdeveteen, koska niin siitä saa huippuhyvää, toiseen kolotukset iskevät heti, jos lähdevesi jää noutamatta, kolmas tunnustautuu silkaksi nautiskelijaksi.

Toljaanin lähteen lisäksi on tutuksi tullut etenkin Petäjäveden Vehkasuon lähde valtien 23:n levikkeellä. Visiittejä on tullut tehdyksi myös Jyväskylän Haukkalan lähteelle ja Vilppulan Riihikankaan lähteelle. Kaikkien tarjoiluputkista syöksyy ilmoille yhtä raikasta antia, elävää vettä.

Lähde määritellään paikaksi, jossa pohjavesi virtaa maan pinnalle. Maan uumenista hiipiessään vesi liuottaa mukaansa arvokkaita mineraaleja. Ravintoasiantuntija, tietokirjailija Jaakko Halmetoja kuvaakin lähdevettä ”vesistä kypsimmäksi”, koska se rikastuu matkallaan syvyyksistä ja on näkyville pulpahtaessaan kuin poimintakypsä hedelmä.

Lähteet ovat innoittaneet ihmisiä koko historiamme ajan. Puhtaan veden silmäkkeet ovat aina olleet elintärkeitä ja tervehdyttäviä juomapisteitä. Lisäksi ne ovat inspiroineet taiteilijoita ja runoilijoita, panneet mielikuvitusrikkaimmat näkemään keijuja ja saaneet poikkeajat heittelemään toivomuskolikoita tai loitsimaan taikoja.

Vuosituhansien mittaan kaikkialle maailmaan on kehkeytynyt myös lukuisia pyhiä lähteitä, ihmeiden tyyssijoja. Ja jopa pienimmätkin metsälähteet henkivät ikiaikaista voimaa ja symboloivat elämän ikuista virtaa.

Suomessa vesijohtovedet ovat äärettömän puhtaita ja suurkiitoksen arvoisia. Hanasta juokseva vesi on kuitenkin prosessoitua, lähteiden elävään luomuveteen verrattuna siis ”kuollutta”. Tässä on hifistelijän pointti!

Vesipulasta kärsivässä maailmassa tuntuu kieltämättä pikkusieluiselta erotella eläviä ja kuolleita vesiä, kun miljoonilla ihmisillä ei ole kylliksi kumpaakaan. Mutta yhtälailla nuo miljoonat paheksuisivat ankarasti, jos tietäisivät, että meillä on tuhottu ja tuhotaan lähteitä, luontomme helmiä.

Esimerkiksi Jyväskylän kaupunki tekeekin hyvää työtä valvoessaan säännöllisesti muutaman lähteen vedenlaatua ja mahdollistaessaan näin vesisadonkorjuun. Ympäristöterveydenhuolto seuraa Jyväskylässä Haukkalan ja Kaunisharjun, Petäjävedellä Vehkasuon, Uuraisilla Kyynämöisen sekä Multialla Hallinmäen ja Toljaanin lähteitä.

Keski-Suomi on maamme lähderikkainta seutua, ja luomuvettä tihkuu maanpinnalle sadoissa paikoissa. Vaikka lähteet ympäristöineen ovat metsä- ja vesilailla suojattuja, ne ovat erittäin uhanalaisia.

Lähteet ansaitsevat siis kaikenlaiset käyttäjänsä –  ja kirjaimellisesti lähdesuojan!

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.