Luottamus ja kontrolli

Sosiaalityön käytännöissä on ongelmia. Tämä havaittiin karmealla tavalla viimeistään 8-vuotiaan Eerikan tragedian yhteydessä.

Saman havainnon olivat britit tehneet aiemmin vastaavanlaisten järkyttävien 8-vuotiaan Victorian sekä sittemmin Baby P:n tapausten yhteydessä. Lastensuojeluilmoituksista huolimatta näitä lapsia ei suojeltu.

Britanniassa on nyttemmin tehty joitain lastensuojelua koskevia uudistuksia, mutta tutkijoiden mukaan sosiaalityön varsinainen perusongelma ei ole hävinnyt minnekään, pikemminkin se on voimistunut.

Ongelma nimittäin on se, että sosiaalityön perustyökalu – luottamus – ei enää ole käytössä. Vuorovaikutukseen pyrkivä ja asiakkaan tilanteeseen kokonaisvaltaisesti paneutuva sosiaalityö on saanut väistyä byrokratian, kontrollin ja erilaisten kirjaamisvelvollisuuksien tieltä.

Luottamuksen katoamisesta sosiaalityöstä on puhunut muun muassa brittitutkija Gillian Ruch, joka vieraili viime viikolla Jyväskylässä eurooppalaisen sosiaalityön tutkimuksen konferenssissa.

Selontekovelvollisuudesta ja toimenpidekeskeisyydestä on tullut sosiaalityön ydintä, eikä luottamukselle ja vuorovaikutukselle enää ole sijaa.

Kontrolli sen sijaan tuo sosiaalityöhön syntipukkiajattelun ja syyllistämisen. Asiakas on siten aina syyllinen ja vähintäänkin häntä on epäiltävä, Ruch huomauttaa.

Epäily tarttuu ja luottamus katoaa myös työntekijöiden väliltä. Selonteoilla pyritään varmistamaan, että hommat on hoidettu oikein.

Brittitutkijan havainnot tuntuvat tutulta myös suomalaisessa kontekstissa. Viime viikolla julkaistun Kuntaliiton selvityksen mukaan lastensuojeluilmoituksia ei uskalleta tehdä, koska perheelle pelätään tapahtuvan jotain pahaa, jos perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi.

Sosiaalityöhön ei siis luoteta ja eikä sitä pidetä auttavana ja tukevana instanssina, jossa ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti ongelmineen. Sen sijaan se nähdään ihmisiä syyllistävänä ja kontrolloivana.

Miksi sosiaalityölle on käynyt näin?

Keskittäminen ja standardisointi ovat nyt päivän sanoja, samaten kuin managerointi eli hallinnointi erilaisine kirjaamismenettelyineen.

Kontrolloinnin ja selontekovelvollisuuksien katsotaan takaavan laadun, sillä niiden avulla sosiaalityöstä tulee standardisoitua. Sosiaalityön menetelmiä – ja tuloksia – voidaan tällöin verrata eri yksiköissä. Ja mikä tärkeintä – työn tuloksellisuus saadaan näin kirjattua selkeäksi kirjanpidoksi, josta sosiaalityön kuluja on helpompi tarkkailla.

Luottamukseen perustuvia sosiaalityön tuloksia ei pysty samalla tavoin kirjaamaan lomakkeisiin eikä sarakkeisiin. Ja siksi luottamuksesta tulee tarpeeton taloutta ja hallinnointia korostavassa nykymaailmassa.

Sosiaalityön nykykäytännöissä on mielenkiintoinen ristiriita: samalla kun sosiaalityötä voimakkaasti keskitetään ja standardisoidaan, korostetaan silti asiantuntijuutta ja asiantuntijoiden kykyä ja tarvetta tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Reunaehdot eivät kuitenkaan käytännössä anna liikkumatilaa itsenäisille päätöksille: kirjaamiset on joka tapauksessa hoidettava kuntoon – niinpä vähät luottamuksesta ja asiakaslähtöisyydestä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.