Luullun ymmärtäminen

Vieraan maan kulttuuriin pääsee sisälle paljon helpommin kun opiskelee maan kieltä. Onneksi Suomessa on olemassa sellainen ihme kuin kansalaisopistot, joissa voi opiskella erikoisempiakin kieliä ja niinpä itsekin sain hyvän pohjan portugalille ennen kuin astuin Brasilian maan kamaralle.

Toki Portugalin ja Brasilian portugalit eroavat varsinkin ääntämykseltään aika lailla toisistaan, mutta ilman Portugalista kotoisin olevan Anabela-opettajan oppeja olisin ollut melko ulalla jo Rion lentokentälle saapuessa.

Tuo Portugalin ja Brasilian portugalin välinen ero on oikeasti melkoinen. Kerran näin dokumentin brasilialaisesta pariskunnasta, joka oli muuttanut työn perässä Portugaliin. He eivät ymmärtäneet mitään ensimmäiseen viikkoon. Vähitellen korvat alkoivat tottua ja kommunikointi alkoi sujua.

On yksi kirjain, joka on vaikea sekä suomalaiselle että brasilialaselle. Se on r-kirjain. Brasilialaiset eivät osaa lausua sitä. Nimenomaan sellaista pärisevää moottorin ääntä jäljittelevää ärrää. Ronaldoa sanotaan Honaldoksi ja reino, joka tarkoittaa kuningaskuntaa, lausutaan heino. Miten vaisua.

On sentään yksi henkilö tässä maassa joka osaa ”suomalaisen” ärrän ja hän on urheiluselostaja Galvão Bueno. Jotkut Galvãon selostuksista ovat legendaarisia ja yksi niistä on formuloissa kuultu ”Sieltä saapuu Mika Rrrrräikkönen!” Siinä meni kaksi suomalaista formulakuskia ihanasti sekaisin, mutta ärrä sentään surahti oikeaoppisesti.

Suomalaisena puolestaan teen sen virheen että lausun ärrän vaikka ei pitäisi. Sunnuntaiaamuisin on televisiossa ohjelma Globo Rural ja nykyisin oikein painotan loppuosaa HURAU, koska se kuulostaa niin hassulta mutta lausutaan näin. Sanan lopussa oleva l-kirjain lausutaan uuksi, tulkoon sekin tässä mainittua.

Jos anopiltani kysytään mikä on suomen kielen vaikein sana, se on ilman muuta herne. Taas tuo kirottu r-kirjain, joka tuottaa vaikeuksia ja varsinkin toisen konsonantin edessä. Sekä anoppi että minä olimme tikahtua nauruun, kun kieli ei vaan kääntynyt. Ei sitten millään.

Ja kun sanan alussa olevaa hoota ei täällä lausuta, herne kuulosti vielä parinkymmenen yrityksen jälkeenkin ”elneeltä”.

Yksi suomalaisten perisynti on se, että vaikka olisi opiskellut kymmenen vuotta vierasta kieltä, suuta ei uskalleta avata virheiden pelossa. Koulussa opitut kielioppisäännöt jyskyttävät takaraivossa ja sanat juuttuvat kurkkuun.

Hyödyllisempää olisi opetella uusia sanoja, kieliopin oppii kyllä ajan kanssa. Yleensä tulee ymmärretyksi vaikka verbimuoto menisikin väärin.

Luultavasti suurin kohteliaisuus, jonka täällä olen kuullut tuli siipan suusta: ”On se ihme, että olet oppinut portugalin.”

Ihmeellistä se on minustakin. Kiitos Anabela ja Joensuun kansalaisopisto ja kiitos Brasilian televisio, joka edelleen suoltaa dubattuja ohjelmia. Jos haluaa pysyä kärryillä elokuvan juonesta on parempi osata kieltä.

Kielten opiskelu on paitsi hauskaa, se myös avaa ovia uusiin kulttuureihin. Muunmaalaisiin tutustuu paljon helpommin, kun on yhteinen kieli.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.