Luvatonkin saa mahdollisuuden, jos tekee paljon töitä

Asun Arizonassa, ja lähes 600 kilometrin pituinen Arizonan ja Meksikon välinen yhteinen rajaviiva on vuosikymmeniä ollut yhdysvaltalaisen siirtolais- ja maahanmuuttopolitiikan kuuma peruna. Arvioiden mukaan 47 prosenttia koko maan laittomista rajanylityksistä tapahtuu muutaman tunnin ajomatkan päässä kotoani.

Siirtolaistulvan ruuhkavuosina 2000–2010 rajan ylitti 1 400 meksikolaista päivässä. Huippuvuotena 2000 tulijoita oli kaikkiaan 1,6 miljoonaa. Tilanne rauhoittui 250 000 tulijan tasolle vuoteen 2010 mennessä. Näissä luvuissa ovat kuitenkin mukana vain ne, jotka jäivät kiinni rajalla.

Tälläkin hetkellä Yhdysvalloissa on reilut 11 miljoonaa luvatonta siirtolaista. Arizonassa heitä arvellaan olevan noin 450 000. Monet ovat tulleet kävellen rajan yli.

Yhdysvallat suhtautuu maahanpyrkijöihin – olivat he sitten pakolaisia, laillisia tai luvattomia siirtolaisia – toisin kuin Eurooppa. Syitä on mielestäni kaksi. Ensiksikin yhdysvaltalainen yhteiskunta ei ole yhtä järjestäytynyt kuin eurooppalainen. Toinen syy on maan asuttamisen historia: siirtolaiset perustivat Yhdysvallat.

Yhdysvallat ei koeta käännyttää kaikkia maahanpyrkijöitä, mutta ei pyri auttamaankaan. Omatoiminen ja muutoin rehellinen luvaton siirtolainen voi pikkuhiljaa sulautua yhteiskuntaan työpaikoilla ja kouluissa. Vanhemmat saavat pienipalkkaisia ja yksinkertaisia töitä ja kouluikäiset lapset pääsevät kouluun.

Ei ole mikään salaisuus, että monet työnantajat palkkaavat laittomia siirtolaisia työhön maatalouteen, palvelualoille ja rakennuksille.

Sekään ei ole sattumaa, että Phoenixin alue kasvoi rajusti juuri viime vuosikymmenenä, jolloin tuli myös ennätysmäärä luvatta rajan ylittäneitä. Heidän työpanostaan tarvittiin, kun paikallisia työntekijöitä ei ollut riittävästi saatavilla. Pitkällä tähtäimellä siirtolaiset tietysti polkevat kaikkien palkkoja alas.

Tästä kaikesta seuraa yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta. Mutta ei tarvitse paljoakaan raaputtaa amerikkalaisen pintaa, kun sieltä löytyvät isovanhemmat tai heidän vanhempansa, jotka olivat lähes samassa tilanteessa saavuttuaan maahan ensi kertaa.

Kun näen siirtolaisia peltotöissä 48 asteen helteessä, siivoamassa yksityiskoteja tai rakennuksilla, tiedän, ettei yhtä ja oikeaa ratkaisua siirtolaisongelmaan ole vieläkään löydetty.

Viimeksi presidentti Barack Obama ehdotti kongressille niin kutsuttua Dream Actia, jossa maahan laittomasti vanhempiensa kanssa tuoduille 1,6 miljoonalle 16–31-vuotiaalle olisi myönnetty kansalaisuus tietyin ehdoin. Se kaatui republikaanien vastustukseen.

Maan taloutta ja verotusta tutkivan ITEP-instituutin arvion mukaan luvattomat siirtolaiset maksoivat vuonna 2012 veroja lähes 12 miljardia dollaria.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.