Märkä tukka helppo kammata

Heräsin aamulla ja päästin koirat pihalle. Ajattelin olevani kuin pieni, suomalainen kunta, ja vetäisin tukisukan vasempaan pohkeeseeni, josta oli lähtenyt pari tulppaa keuhkoihin jotakuinkin vuosi sitten. Silloin oli ahdistanut, mutta sairaalassa olivat auttaneet.

Eivätkä edes leikanneet.

Myös monissa pienissä suomalaisissa kunnissa on päästetty pihalle. Valtion tarjoamia tukisukkiakin on ollut, mutta niistä on leikattu osuuksia pois, joten kunnat ovat joutuneet parsintatalkoisiin jo aikoja sitten.

Viime vuoden tilinpäätös on ollut plussalla aika monella, mutta kun valtakunnan talous on kuralla, pitää kuntien valtionosuuksia leikata jatkossakin.

Viimeisin kuntien keksimä rahankeruutapa, johon olen törmännyt, on kiinteistökartoitus. Ideana on käydä läpi kunnan alueen kaikki rakennukset ja tarkastaa, että luvat ovat kunnossa ja torpat rekisterissä. Kun joukossa on aina joku, joka on unohtanut lupien hakemisen siinä pikkuremontin kiireessä, saa kunta lisää kiinteistöverotuloja.

Tämän vuoden alussa valtio ojensi auttavan kätensä kunnille nostamalla kiinteistöveron ylä- ja alarajoja. Verotuloja arvioidaan tulevan noin 48 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. Uudistus kuulosti hyvältä, mutta kunnanisien ja -äitien juhlat loppuivat alkuunsa, sillä valtionosuuksia pudotettiin samalla summalla.

Ensiajattelemalta tuntuu tietysti typerältä, että valtio antaa yhdellä kädellä ja ottaa saman verran toisella. Kuvion hienous tulee esille kuitenkin siinä, että välissä ei ole sitä perinteistä välistävetäjää, vaan ihka oikea maksumies.

Se, joka löytyy peilistä.

Edellä oleva voi kuulostaa valittamiselta – ja sitähän se on. Tosin ihan turhaa narisemista, sillä pysyn kyllä kahvissa ja pullassa, vaikka samassa kahvipöydässä istuvat sen mustanpuhuvan myymälävarkaan lisäksi valtio, kunta ja kohta puoli Eurooppaakin.

Kuntien ideariihissä valittaminen on vähentynyt oleellisesti. Sen sijaan katseet on suunnattu tulevaisuuteen, ja työn alla on uusien säästökeinojen löytäminen. Menot yritetään suhteuttaa tuloihin, palvelurakenteet käydään läpi ja omia toimintatapoja tarkastellaan kriittisesti. Samalla vakuutetaan, että palvelut pidetään vähintään nykyisellä tasolla, mieluummin jopa parempina.

Oleellista säästöhuumassa on muistaa, että jos vähemmästä yritetään saada enemmän, ei pelkkä laskukone riitä. Säästöjen kohteena on nimittäin se maksumies, joka pysyy verottamiskykyisenä vain hyvinhoidettuna ja suhteellisen tyytyväisenä.

Toki valtio tuo säästöhaaveille omat haasteensa työntämällä kunnan päätä vessanpönttöön aina, kun muilta kiireiltään ehtii, mutta märkä tukka on helppo kammata kestävälle jakaukselle.

Valtiota ja kuntaa on mukavaa lyödä puukirveellä, mutta samalla on hyvä pitää mielessä, että valtio ja kunta olemme me. John F. Kennedyä mukaillen: Älkää kysykö, mitä kunta ja valtio voivat tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä valtiolle ja kunnalle.

No, minulla kyllä muita hommia.

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.