Maa kallis kaikkien

Olisihan se outoa, jos Maamme-laulu pitäisi vaihtaa. Sama kuin äitinsä vaihtaisi.

Sama kuin Suomen lipussa risti loukkaisi ja turkulaiset pahoittaisivat mielensä Porilaisten marssista.

Finlandia-hymniä ei pysty porukalla laulamaan edes kokoomus, saati Leijonien maajoukkue.

Perusteluiksi esitetään, että Maamme-laulu ei ole suomalainen ja virolaiset nostattavat kansallistuntoaan samoin sävelin. Miksi sitten Finlandia käy, vaikka se on Biafran kansallislaulu?

Hoksaamatta on vielä, että Maamme-laulussa on maa kallis isien. Se ei ole sukupuolineutraali.

Valtakunnallisilla vaihtoviikoilla suomalaiset vaihtavat mielipiteitään, poliitikkojaan, arvojaan, parisuhteitaan ja kulttuuriperintöään useammin kuin lakanoitaan.

Kilpailu sieluista on kovaa ja keinoja kaihtamatonta. Kärkipaikan jakavat Microsoft Windows 10 pakkoasennuksellaan ja Taivassalon seurakunta, jossa on vedetty saarna räppinä ja Isä meidän -rukous jenkan tahtiin.

Jos perinteillä on menty, seuraavaksi kyseenalaistetaan tämänpäiväinen puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Mannerheim on jo ihan että kuka?

Röyhkeät rokan syövät. Kuluttaja- ja kilpailuvirasto ja oikeusoppineetkin sanovat Microsoftin käyttävän raakoja keinoja. Silti sanktioita ei edes suunnitella.

Tuskin antautuisimme kädet pystyssä, jos kotiimme tilaamatta tunkeutuisi remonttireiskaa ja putkimiestä sanomaan, että me viedään nyt nämä vessanpöntöt ja lavuaarit ja suihkut ja kodinkoneet ja asennetaan uudet, koska ette ymmärrä omaa parastanne.

Emme vai? Ilman muuta, jos ilmaiseksi! Mutta ilmaisia ämpäreitä ja lounaita ei ole. Hönötys huomataan viiveellä ja kapitalisti nauraa matkalla pankkiin.

Turbulenssista puuttuu enää Matti Apusen, Mikael Jungnerin ja Taru Tujusen pamfletin toteutuva juoni: pomot pois ja kaikki valta kaikille. Kun puolueiden johtoon saadaan useampia keskenään eri mieltä olevia ihmisiä, aatteita ei enää ole, eikä puolueita ei erota toisistaan muu kuin valtapelitaito.

Kun rullaavaa hallitusohjelmaa päivitetään useammin kuin Windowsia ja kansa reagoi välivaaleilla kaikkeen mikä liikkuu, saadaan aikaan sekasorto, jossa mikään ei tunnu miltään, ellei koko ajan pissaa sähköpaimeneen.

En halua ajatella, millaista lainsäädäntöä siitä syntyisi.

Byrokratiaa, hierarkiaa, autoritaarista käskytystä ja telaketjuedunvalvontaa pitää purkaa, mutta jotain rajaa.

Muistetaanpa, miten kävi vapaan kasvatuksen kanssa. Nyt kaksivuotiaat narsistit repivät päiväkotitätien hiukset ja silmälasit, sylkevät päälle ja haistattavat, eikä kukaan uskalla tehdä syytteiden pelossa mitään.

Ääripäidenkin välissä on hyviä vaihtoehtoja. Miksi jyrätä maan tasalle kaikki, minkä päälle on rakennettu demokratiaa, kulttuuria ja turvallisuudentunnetta?

Mielikuvitus on muutakin kuin köyhän paras huvitus. Se on enemmän kuin hullutuksen viljelyä. Eikä se ole jotain alempaa kuin äly. ”Se on rationaalisuuden ja moraalin edellytys”, kirjailija Leena Krohn totesi Helsingin Sanomissa 29.5.2016.

Moraali alkaa siitä, että osaa kuvitella tekojensa seuraukset. Tässä ihminen on vielä kovin keskenkasvuinen otus. Eettisessä evoluutiossa teemme enemmän syrjähyppyjä kuin edistysaskelia.

Nyt keksimme vimmaisesti kaikkea kivaa. Liian usein innostus unohtaa lähettää mielikuvituksen kysymään, mitä teosta seuraa.

Kysymättä jäi ainakin, mitä kaikkea internetistä seuraa, ja mitä tapahtuu, kun moraali vaihtuu tilannekohtaiseen etiikkaan.

Jokainen tarvitsee ajassa muuttumatonta. Mieleni tyyntyy, kun saan käteeni juuresta leivotun leivän ja tunnen ihollani ihmisen kosketuksen. Tuulta ei voi omistaa, ja luontokirja avaa joka aamu uuden sivun ilmaiseksi.

Kun näen vakavien varusmiesten etenevän kenttähartaudessa hitain askelin sammaleisessa kanervikossa ehtoollispöytää kohti, ja soittokunta soittaa sieluun veisattua virttä, pyhä koskettaa. Tunnen turvaa ja kiitollisuutta:

”Ollos huoleton, poikas valveill’ on.”

aino.suhola@pp.inet.fi

Kirjoittaja on kirjailija ja puhuja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.