Maaaaaaaaaaliiiiiiiii!

Kaikkihan tiedämme, että loppiaista vietetään nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja varten. Oli kyllä aivan mah-ta-va kultamatsi! Hyvä Suomi!

Jääkiekko on vakava asia ja elämä aikataulutettava matsien mukaan. Sama pätee toki moneen muuhunkin pyhään urheiluun ja urheilupyhään ja lajeja riittää ja onneksi tv-kanavia saadaan lisää.

Meitä uskovaisia on paljon. Hartaudenharjoituksen syvyys vaihtelee, monelle alttariksi riittää telkkari, mutta aivan eri sfääreihin tietysti pääsee paikan päällä. Kotikylän kentän laidalla kankku kottikärryn reunalla divarimatseja fanittaen. Ilta ison kylän saleissa tai viikonloppupaketti vielä isommilla mahtiareenoilla. Ja toki myös tehdään pyhiinvaellusmatkoja merten taakse, lätkää, formulaa, golffia, aina jotain tulee ja tapahtuu. Kyllä tässä kunto kasvaa.

Harrastuksen, intohimon ja uskonnon rajat ovat hiuksenhienot. Pilkkiminen. Kahvakuula. Metsästys. Marjastus. Puutarhanhoito. Neulominen. Ja musiikki.

Niin kuin että on käynyt 140 kertaa yhden ja saman artistin keikalla. Toisaalta tiedän miehen, joka on viettänyt kuukauden illat matalassa kosteikossa hyttysten kanssa odottaen arosuohaukkaa ilmestyväksi. Niin että kellä teettää mitäkin.

Ihan kaikki tosin eivät syty ja pala. Varsinkin vaimoväessä on vaikeasti käännytettäviä yksilöitä, oli uskonto mikä hyvänsä. Lintumiespiireissä harvalla kulkee vanha vaimo mukana ja pariskunnat tyypillisissä runsaissa lehtometsissä ovatkin järjestään uusiomuodostelmia, nuori nuorikko on helpompi saada innostumaan hälyistä ja pinnoista, kiikareista ja putkista, kyttäämisestä ja luonnon rauhassa samoilemisesta.

Ihmisessä on alttius elämyksille ja mysteereille, antautumiselle ja valaistuksen kokemuksille.

Uskonto määritellään uskoksi johonkin, ja siihen johonkin liittyviksi pyhyydenkokemuksiksi, yhteisöllisiksi tavoiksi ja palvontamenoiksi.

Perinteiset uskonnot ja kirkko ovat kisassa mukana, mutta väentiheydessä, volyymissa ja saldossa hiipuu, yhä vaan laskukäyriä mennään.

Kansa äänestää jaloillaan ja rahoillaan, ehkä aivoillaankin. Kirkon ns. vihreiden pyhien tyhjien salien erikoismiehenä olen ensimmäinen antamaan täyden tunnustuksen, hyvin vetävät ja vahvaa messua tuolla lätkäareenoilla suolaista silmäkulmissa ja rinta rottingilla suomenlippuineen, maammelauluineen, korotettuine paitoineen, pääsylippukolehteineen, kansanjuhlineen. Amen. 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.