Maailman pienin suuri laji

Lentopallo on yksi maailman suosituimmista urheilumuodoista. Kansainvälisessä lentopalloliitossa (FIVB) on 221 jäsenliittoa eli selvästi enemmän kuin maailmassa yleisesti tunnustettuja valtioita ja lähes 30 enemmän kuin YK:ssa jäsenmaita.

FIVB:n mukaan lentopalloa harrastaa vähintään kerran viikossa noin 800 miljoonaa ihmistä eli joka yhdeksäs maapallon asukas.

Siitä huolimatta lentopallo jää näkyvyydessä selvästi monien muiden lajien varjoon.

Olen seurannut tällä vuosikymmenellä kansainvälistä huippulentopalloa Suomen lisäksi Itävallassa, Tanskassa, Puolassa, Italiassa ja nyt Saksassa. Kolmen ja puolen miljoonan asukkaan Berliinissä on koolla parhaillaan iso osa Euroopan ja samalla maailman parhaista lentopalloilijoista, mutta vain harvat saksalaiset edes tietävät asiasta. Näin siitä huolimatta, että myös maan oma joukkue taistelee paikasta elokuun olympialaisiin Rio de Janeiroon.

Uskoakseni lentopallo häviää medianäkyvyydessään muille lajeille osittain siksi, että kansainväliseltä lentopallolta puuttuu seurajoukkuetason huipputuote, joka kiinnostaisi laajasti. Lajissa pelataan toki 24 joukkueen Mestareiden liigaa, mutta sen vetovoima jää kauas jalkapallon vastaavasta tai Pohjois-Amerikan neljän suuren ammattilaisliigan kiinnostavuudesta.

Yksi haaste lentopallolle ja sen markkinoinnille on kiistatta se, että lajissa on edelleen ”itäblokin” leimaa, vaikka kylmän sodan ajoista on yli 20 vuotta ja muuri idän ja lännen väliltä on murtunut.

Kansainvälisen huippulentopallon keskittyminen muun muassa Venäjälle, Puolaan, Italiaan ja Brasiliaan johtaa siihen, että lentopallon näkyvyyttä rajoittaa myös kielikysymys. Maailman seuratuimpien urheilulajien yhteinen kieli on englanti. Kansainvälisessä lentopallossa yhteistä kieltä ei ole, siksi monet isotkin uutiset pysyvät omilla kielialueillaan.

Suomen maajoukkueen ympärille rakentunut fani-ilmiö on kansainvälisesti merkittävä. Vain puolalaiset ovat matkanneet suosikkiensa tueksi samaan tapaan kuin suomalaiset. Berliinissä edelliskisojen kaltaista Suomi-huumaa ei pääse syntymään. Avausottelussa 11 900 katsojaa vetävässä Max Schmeling Hallessa oli järjestäjien ilmoituksen mukaan 1 900 katsojaa. Kymmenen tuhatta tyhjää tuolia ei luo tunnelmaa.

Itse laskeskelin juuri ennen ottelun alkua, että hallin lehteillä oli ”vain” noin viisisataa suomalaista. Kapteeni Antti Siltala korosti, että keskellä tammikuista arkea jokainen heistä on Suomen joukkueelle korvaamattoman arvokas. ”Tuntuu upealle, että ihmiset järjestelevät lomiaan, että pääsevät kannustamaan meitä”, kapteeni kiitti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.