Maailmanlopun julistaja ei tekniikkaa tarvitse

Liikuimme pikkuveljen autolla työuran viimeisellä kesälomalla pitkin ja poikin Sydän-Hämettä. Uudehko, ilmastoitu ja voimakas dieselmoottorilla varustettu eurooppalainen menopeli kulutti ötysiiniä hieman yli neljä litraa sadalla kilometrillä.

Polttoaineen hinta oli huipussaan, mutta velimies sanoi, ettei kulutusmittari päivässä edes kunnolla värähtänyt. Kaksi vuosikymmentä sitten samankokoinen auto olisi vienyt kolme kertaa enemmän menovettä ja päästellyt maalaisilmaan valkoisia pöllähdyksiä ohittaessaan mustaa pakokaasua puhaltavia kuormureita. Sellaisella pelillä kulkien nykyinen tankkaus olisi tuntunut kipeästi.

Totesimme monien muiden havaintojen lisäksi tyytyväisinä, että hinnankorotusten takia viljapellot olivat lisääntyneet selvästi. Maatalouteen oli virinnyt toivo.

ILMASTON NOPEAN lämpenemisen seurauksena vyöryvään maailman tuhoon uskova henkilö varmaan tuomitsee huviajelumme. Hän ehkä myöntää autojen kehittyneen, mutta todistaa Intian ja Kiinan autoistumisen ja teollistumisen tuovan joka tapauksessa mukanaan katastrofin.

Vajaat kolmekymmentä vuotta sitten elämän maapallolla sanottiin hyytyvän teollisuuspäästöihin ja DDT:n kaltaisiin myrkkyihin. Tätä nykyä Suomi on kuitenkin Itämeren rannat mukaan lukien ikääntyneen huviajelijan mielestä puhtaampi kuin koskaan aikaisemmin.

Runsas vuosi sitten kävin rikkaassa Kiinassa, Zhejiangin maakunnassa ja havaitsin, että kiinalaisetkin suhtautuvat vastuullisesti elämän edellytysten suojaamiseen. Matka ei tietenkään tehnyt minusta asiantuntijaa, mutta joka puolella savupiippupajat seisoivat suljettuina ja sähköä tehtiin maakaasulla. Keltaisen joen suistolla oli edelleen sumua, mutta vesihöyry ei ole saastetta.

MAAILMANLOPUN julistajan ajattelu on lähtenyt aina siitä, että olosuhteet ja tekniikka eivät muutu. Säästäväistä dieseliä seuraavat kuitenkin jo olemassa olevat hybridit ja sähköautot. Kotimainen polttoaine korvaa arabien maaöljyn.

Tuhon kiihdyttäjiksi nimettyjä hiiltä ja palavaa kiveä voidaan käyttää sähkön tuotantoon, kunhan huolehditaan siitä, että hiilidioksidipäästöt nesteytetään ja varastoidaan maan poveen. Vattenfallin ensimmäinen päästötön voimala on jo toiminnassa Schwartze Pumpen entisen DDR:n pahamaineisella ruskohiilialueella.

Suomalaisten kannattaisi valmistaa polttoaineita turpeesta vanhalla saksalaisella Franz Fischerin ja Hans Tropschin menetelmällä, sillä soissa on enemmän energiaa kuin Pohjanmeren öljykentillä. Vapon laskelmien mukaan noin neljä prosenttia suoalastamme riittäisi tuottamaan liikennepolttoaineen koko autokannallemme.

Niinkö, että suoturve onkin uusiutumaton luonnonavara, johon ei sovi koskea ollenkaan? Lopun ennustajan kannattaa marssia ekologiset tuohilipokkaat jaloissaan Rutalahden takamaille Kivisuolle, jossa Alkon tytäryhtiö Puukemia Oy harjoitti turpeen suurimittaista nostamista noin 60 vuotta sitten. Siellä turpeen uusiutumista on hyvä mittailla vaikka viivoittimen avulla.



Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja, joka on tehnyt yli 40 vuoden aikana juttuja kymmeniin suomalaisiin ja ulkomaisiin lehtiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.