Maailmantalous liukuu rajusti, mutta Suomessa tapellaan eläkkeistä

Viikko oli taas markkinoilla todella ruma, sillä maailmantalous liukuu yhä alas rajusti eikä käänteen paikkaa näy. Mutta mitä tehdään Suomessa? Tapellaan eläkeikärajojen nostosta tulevaisuudessa samaan aikaan kun yritykset panevat enenevässä määrin alle kuusikymppisiäkin eläkeputkeen ja sitä kautta ulos työmarkkinoilta. Ei ole olemassa ensimmäistäkään perustetta sille, että se taistelu pitää käydä juuri nyt. Ensin pitää olla työ, josta voi jäädä eläkkeelle.

Julkisen sektorin pitkän aikavälin kestävyys heikkenee nyt Suomessakin joka päivä. Historian suurimmat ikäluokat, jotka ovat olleet edeltäjiään kauemmin töissä, pannaan eläkkeelle ja koulutusputkista nuoret menevät suoraan kortistoon.

Kehityksen estämiseen pitäisi käyttää kaikki nekin keinot, jotka hiihtoladulla saattaisivat pälkähtää päähän, jos siellä pohdittaisiin nykytilannetta. Nykyinen melske osoittaa ainoastaan, että poliitikoilta ovat loppuneet keinot akuutissa tilanteessa, joten keskitytään kriisin jälkien hoitoon.

YHDYSVALLOISSA ELVYTETÄÄN hartiavoimin, mutta talous katoaa alta koko ajan. Uusi jättielvytys ja kallis yritys pysäyttää asuntomarkkinoiden alamäki pääsevät käyntiin pikapuolin, mutta reaalitalouden tilanne heikkenee nyt jatkuvasti. Jenkkien työttömyys nousi jo helmikuussa pahimmalle tasolleen yli 25 vuoteen, eikä 8,1 prosentin tasosta päästä pitkään aikaan muualle kuin ylöspäin. Vuosi sitten työttömyysprosentti oli 4,8.

Kansainvälisen valuuttarahaston piirissä arvellaan jo, ettei maailmantalous pääse minkäänlaiseen nousuun ainakaan ennen ensi vuoden puoliväliä. Se on kamala arvio ottaen huomioon mielikuvitukselliset rahamäärät, joita elvytykseen käytetään kaikkialla muualla paitsi tervettä perustaansa ihailevissa euromaissa. Itä-Euroopan uusissa jäsenmaissa alkaa olla jo hätä, sillä riskilisät niiden rahoitukselle ampaisivat taas ennätystasoille. Baltia on vapaassa pudotuksessa ja alueen ykköspankin, ruotsalaisen Swedbankin uumoiltiin jo joutuvan Ruotsin valtion haltuun.

Pahinta tässä tilanteessa on se, että maailma kuohuu toinen toistaan kamalampaa "tietoa", josta on jo vaikea erottaa mikä on totta ja mikä ei. Rahoitusmarkkinoille niillä on kaikilla merkitystä.

EUROOPASSA SENTÄÄN keskuspankit pudottavat yhä ohjauskorkojaan. Amerikassahan keskuspankkikorko on jo nollassa. Britanniassa se putosi 0,5 prosenttiin. EKP työntää pankkijärjestelmään likviditeettiä nyt 1,5 prosentin korolla. Sillä rahalla on yhä reaalihinta, sillä inflaatio on keskimäärin jo yhden prosentin tasolla, kun talous hyytyy. Euroalueen pankit eivät ole lopettaneet lainanantoaan, mutta marginaalit on nostettu ja ehtoja kiristetty eli yhä harvempi saa uutta lainaa. Yhä harvempi sitä enää pyytäneekin, joten terveidenkään pankkien näkymä ei ole häävi.

Yrityslainamarkkinatkin toimivat, mutta riskilisät ovat taas lähes yhtä korkealla kuin viime vuoden lopulla. Korkealle alkavat nousta myös valtioiden bondien korot, kun pelastusoperaatioihin haetaan markkinoilta rahaa. Alkavalla viikolla Saksa hakee kahdeksaa miljardia euroa markkinoilta lainaksi kahdeksi vuodeksi. Sen onnistuminen lieneekin viikon seuratuimpia asioita, ellei jostakin tule yllätysuutisia. Sellaiset ovat nyt pelkästään negatiivisia.

Kirjoittaja on taloustoimittaja.