Maakuntien Suomi näkyville ja sassiin

Huomenna illalla koittaa taas hetki, jolloin kaikki pohjoismaisten poliisisarjojen ystävät nauliutuvat televisioruutujen ääreen. Tarkoitan tietenkin ruotsalais-tanskalaisena yhteistuotantona valmistunutta Siltaa, jonka toisen tuotantokauden toiseksi viimeinen jakso esitetään tuoreeltaan Ylen TV1:ssä iltakymmenen jälkeen.

Niille onnettomille, jotka eivät ole kansainväliseksi hitiksi noussutta jännäriä älynneet seurata, kerrottakoon, että sarjan tapahtumapaikkoina ovat Juutinrauman sillan yhdistämät Kööpenhamina Tanskassa ja Malmö Ruotsissa.

Silta ui tunnelmaltaan melkoisen tummissa vesissä, mitä vielä alleviivaa tarkoituksellisen hailakka visuaalinen ilme.

Tekijät ovat myös onnistuneesti sulauttaneet vajaat kahdeksan kilometriä pitkän sillan yhdistämät paikkakunnat yhdeksi synkäksi, ikuisen syystalven kourissa hytiseväksi kaupungiksi.

Olen vieraillut sekä Kööpenhaminassa että Malmössä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole tunnistanut sarjasta yhtään tuttua paikkaa. Veikkaankin, ettei se nauti järin suurta suosiota alueen matkailuväen parissa. Jos Silta sijoittuisi Jyväskylään, olisi se kuvattu Seppälänkankaalla.

Huippuluokan tv-viihdettä sarja joka tapauksessa on. Sillan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle sijoittuvasta jenkkiversiosta, joka myös on pyörinyt Suomen töllössä, ei viitsi edes puhua samana päivänä.

Televisiolla ja elokuvilla on vinha vaikutus. New York monine erilaisine alueineen on minulla varsin hyvin hanskassa, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. Sama pätee myös Los Angelesin maamerkkeihin ja kaupunkirakenteeseen jengialueineen.

Niin monta amerikkalaista leffaa ja tv-sarjaa on tullut elämän aikana väijyttyä, että Nykki ja Losi ovat oikein tuttuja. Toisaalta, ehkä juuri sen takia en ole koskaan hirveästi hinkunut oikeasti paikan päälle.

Suomalaisessa tv- ja elokuvatuotannossa Helsinki dominoi ikävästi. Jos pääkaupunkilainen tekijäkaarti oikein villiksi heittäytyy, saatetaan piipahtaa Turussa tai Tampereella. Vares-dekkarileffat on ollut pakko tehdä Turussa, kun kirjatkin mokomat sijoittuvat sinne.

Aleksi Mäkelän mattinykäs-dramatisointi Matti on suunnilleen ainoa modernin kotimaisen valtavirtaelokuvan edustaja, joka on kuvattu Jyväskylässä.

Jyväskylällä on kuitenkin monet kasvot. Esimerkiksi Seminaarinmäessä tarkasti valituilla kuvakulmilla voisi luoda illuusion kultturellista puutalopikkukaupungista, Lutakossa ja Kuokkalanrannassa puolestaan viileästä urbaanimiljööstä.

Alueellisen tasapuolisuuden nimissä pitäisi vaatia Helsingin ulkopuolisen Suomen parempaa esilletuloa televisio- ja valkokangasfiktiossa.

Vai onko niin, että kyse on samasta ilmiöstä, minkä takia menestyneistä ei-amerikkalaisista sarjoista ja elokuvista pitää säännönmukaisesti tehdä uudet versiot jenkkimarkkinoille.

Pelätäänkö Suomessa sitä, ettei helsinkiläisille katsojille kelpaa muu kuin ruuhka-Suomessa kuvattu viihde?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.