Maalainen kelirikossa

Nyt on maalainen alla päin. Potee ruumiillista ja henkistä kelirikkoa. Kevät sen toi, vaikka onnea piti tulla kukkumitalla.

Maalaisen on vaikea liikkua. ”Soratiet” ovat pelkkää upottavaa velliä. Yhtäällä jää kiinni henkilöauto, toisaalla uhkaa jumiutua koululaisia kuskaava linjuri. Väki soittaa Tienkäyttäjän linjalle ja anoo apua, että pääsee kulkemaan töihin. Urakoitsija käy kippaamassa mursketta. Muutaman päivän päästä tie on taas ihan lötkö.

Omaa tietä vielä jotenkin pääsee, mutta nyt jo mietin, että perustan pikitien laitaan liityntäparkkipaikan. Pääkaupunkiseudulla jättävät sellaiselle autonsa ja jatkavat matkaa paikallisjunalla. Maalainen ajaa omalleen pikkutraktorilla ja jatkaa töihin autolla.

Nyt joku kysyy, mikset hanki maasturia. Vastaan ettei ole varaa. Perämetät hakattiin jo ihan muihin tarpeisiin. Lada Nivaan ehkä juuri ja juuri yltäisi, mutta se piru syö niin paljon polttoainetta, että vararikko tulisi kuitenkin.

Entä se henkinen kelirikko? No tämmöistä: Vanha rouva Kannonkosken torilla melkein itkee, että kohta meidän oma Raija-lääkäri jää eläkkeelle. Kuka meitä sitten hoitaa, kun ei tänne kukaan nuori halua? Joudutaanko ajamaan Saarijärvelle? Taksillako? Millä minä ne omavastuut maksan, kun ne aina vaan nousee?

Nyt jo patistavat yksityiselle, kun on lääkäripula. Ajakaa Pihtiputaalle, siellä on hyvä lääkäri. No niin on ja rouva kävisi Laitilan luona vaikka joka päivä, mutta tulee sinne matkaa ja reissulle hintaa.

Auttaakohan sote-ratkaisu, moni ihmettelee. Tuoko lääkärin kotikuntaan vai viekö viimeisenkin? Mitä maksaa? Nouseeko veroprosentti?

Nyt jo vahdataan kaupassa punaisia lappuja. Monen tuhannen euron eläkkeet? Niitä ei ole täällä nähtykään, muutamalla satasella kuussa kituutetaan ja perunoita poruutetaan.

Maajussi kykkii pätkivän nettiyhteyden päässä. Vipuun se yrittää; maataloustukien hakua pitäisi verkkopalvelussa viritellä ja ehtoja tarkistella, kun menivät taas niitä muuttamaan.

Rinnepeltoa täytyy kytätä vatupassin kanssa. Pitää jättää paska levittämättä, jos pelto on liian kalteva – ettei valuisi ravinteita. Jos levittää, tulee tarkastaja ja rangaistus. Sanktioksi sitä sanovat, kun perivät tuet takaisin. Ne tuet, joilla juuri lyhennettiin navettalainaa.

Viherryttäminen on uusin kirosana. Se tarkoittaa taas uusia ympäristövaatimuksia ja lisää valvontaa. Ja byrokratiaa piti vähentää? Pah! Se vaan lisii koko ajan.

Tuttu viljelijä meinasi pudota, kun laski helmikuussa tukimääriä. Tulossa pudotusta monta kymmentä tuhatta euroa. Onneksi tarkastuslaskenta helpotti: ”vain” reipas kymppitonni lähtee. Pitää silti pienentää lainanlyhennyksiä.

Kaupunkilainen nauraa, että mitäs läksit. Lopeta valitus, jätä paska lande ja muuta cityyn.

Mutta minkäs teet, jos päästä kasvaa juuret maahan. Miten voi myydä sukutilan, jonka esi-isät raivasivat ja rakensivat tyhjästä? Kuka sen edes ostaisi? Mitä siellä kaupungissa tekisi?

Onneksi aurinko paistaa ja muuttolinnut tulevat. Kohta pääsee kyntämään.

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.