Maalaisjärkeä, EU:n mallimaa

Suomi on tunnettu Euroopan unionin mallimaana, joka pilkuntarkasti noudattaa direktiivejä siinä missä isommat valtiot luovasti soveltavat niitä kansalliseksi edukseen. Tästä yhtenä osoituksena työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu lakimuutosta, joka vaikeuttaisi merkittävästi kolmannen sektorin mahdollisuuksia työllistää.

Kansalaisjärjestöt ovat nykyisin pystyneet järjestämään ainakin lyhytaikaisia työpaikkoja monille ihmisille, joiden on ollut vaikea työllistyä vapailla markkinoilla.

Nyt ministeriössä on katsottu, että tällainen työllistäminen on vastoin EU:n kilpailulainsäädäntöä. Voisihan ainakin teoriassa löytyä yrityksiä, jotka olisivat kiinnostuneita vastaavien palveluiden järjestämisestä kuin kansalaisjärjestöt.

MINISTERIÖSSÄ suunniteltu lakimuutos vähentäisi nykyisiä työllistämistukia roimasti. Ministeriö on tässä samoilla linjoilla kuin verohallituksen viimeaikaiset tulkinnat ja Raha-automaattiyhdistyksen kaavailemat uudistukset. Järjestöille on siis luvassa kylmää kyytiä monelta suunnalta. Samaan aikaan kunnat haluaisivat siirtää jopa lakisääteisiä palveluja kolmannelle sektorille.

Nykykäytännöstä löytyy todella vähän esimerkkejä, joissa kansalaisjärjestöjen ja yksityisten palveluntarjoajien intressit ovat vastakkain. Järjestöt työllistävät usein pitkäaikaistyöttömiä, ikääntyneitä ja maahanmuuttajia. Nyt taantuman aikaan tämä työ on entistä arvokkaampaa, sillä se pelastaa monia syrjäytymästä. Tämä on myös elinkeinoelämän etu, sillä nousukauden koittaessa kaikki työvoima on tarpeen.

JÄRJESTÖILLÄ on merkittävä rooli myös alueellisen tasa-arvon näkökulmasta. Maaseudulla ei usein ole niin paljon asiakkaita, että esimerkiksi yksityisten hoitopalveluiden järjestäminen olisi mahdollista. Sen sijaan kansalaisjärjestöt voivat joustavasti paikata tätä puutetta.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on laskenut, että yksin Kainuussa lakimuutos jättäisi työttömiksi yli 500 ihmistä, jotka ovat olleet erilaisissa yhdistyksissä palkkatuella työllistettyinä. Samalla lakkaisivat lukuisat iltapäiväkerhot, työttömien ruokalat, vanhus- ja vammaispalvelut.

Järjetöntä uskoa, että harvaan asutuille selkosille syntyisi yksityisiä yrityksiä järjestöjen työtä paikkaamaan.

KOTITALOUSVÄHENNYS on ollut yksi erinomainen keino tuoda yksityisiä palveluja keskituloistenkin kotitalouksien ulottuville. Esimerkiksi siivouspalvelut helpottavat suuresti monen kiireisen perheen tai heikkokuntoisen vanhuksen arkea.

Hölmöltä tuntuu, että verouudistusta pohtivassa asiantuntijajoukossa on nostettu esille kotitalousvähennyksen poistaminen. Se vähentäisi ainakin siivousyrittäjien töitä, ja voisi aiheuttaa sekä irtisanomisia että jopa konkursseja.

Kotitalousvähennys ja järjestöjen palkkatuki ovat molemmat erinomaisia keinoja torjua taantumaa, pitää yhteiskunta elinvoimaisena ja ihmiset hyvinvoivina.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.