Maalaisliiton perilliset

Tänään on työväen ja ylioppilaiden juhla mutta poliittisesti mielenkiintoisin viime vuosien ilmiö löytyy aivan toisesta suunnasta.

Poliittiset vappumarssit ovat enää pieni puro entisiin vuolaisiin koskiin verrattuna. Työväenliikkeen vahvuus ja vasemmiston hegemonia yhteiskunnallisena toimijana on kuihtunut 1960- ja 1970-lukujen vuosista.

Näin luultiin aikanaan käyvän myös maalaisliiton aatteelle. Monissa maissa agraaripohjainen ja osin arvokonservatiivinen maaseutupuolue on väistynyt ihmisten muuttaessa kaupunkeihin ja maatilojen määrän vähentyessä.

Suomessa on käynyt toisin. Maalaisliitto muuntui ensiksi keskustapuolueeksi ja sitten keskustaksi. Nimen muutoksissa on symboliikkaa mutta myös todellisuutta. Keskusta on onnistunut muuttumaan maatalojen puolueesta maakuntien puolueeksi. Se on poliittisesti keskellä ja sen joukoissa on niin konservatiiveja kuin liberaaleja.

Keskusta voitti eduskuntavaalit ja on nyt maan suurin puolue. Puheita keskustan katoamisesta puoluekartalta ei Suomessa ole vakavin mielin pidetty viime vuosikymmeninä, vaikka neljä vuotta sitten tilanne näytti keskustalle huonolta. Se oli hävinnyt vaalit ja jäi pienimmäksi oppositiopuolueeksi.

Keskusta ei edusta yksin vanhaa maalaisliiton historiallista arvopohjaa. Kansanedustaja Veikko Vennamo irtautui 1959 maalaisliittolaista ja perusti Suomen pientalonpoikien puolueen (SPP). Sen perustava kokous oli helmikuussa 1959 Pieksämäellä. 1966 puolue vaihtoi nimensä Suomen maaseudun puolueeksi eli SMP:ksi.

SPP ja SMP olivat pohjimmiltaan maaseutuväestön puolueita, tosin protestihenkisiä ja populistisia. SMP:n kannatus kumpusi maaseudun ja sittemmin kaupunkienkin vähäväkisestä tai eliitin ohikatsomasta kansanosasta. Kannattajien arvot olivat pohjimmiltaan konservatiivisia mutta eivät missään tapauksessa herraskaisia.

Hetkellisissä suuruutensa vaiheissa SMP oli myös poliittisesti vaikuttava puolue.

Samalta pohjalta ponnistaa Timo Soinin ja kumppaneiden Saarijärven Kalmarin kylässä kesällä 1995 ideoima Perussuomalaiset. SMP oli nuutunut ja näytti olevan vailla tulevaisuutta.

Perussuomalaisten kannatus kimmahti ylös eduskuntavaaleissa 2011. Soinin puolue oli kanava EU-kritiikille ja globaalin talouden epävarmuudelle. Se oli myös yhteiskunnassa konservatiivisten arvojen edustaja, kun muut puolueet olivat liukuneet arvoliberaalien valtapiiriin.

Nyt keskusta ja perussuomalaiset ovat maan suurimmat eduskuntapuolueet. Yhdessä näillä puolueilla on 87 kansanedustajaa. Aika paljon menneen maailman aatteelle.

Juha Sipilä (kesk.) sai eilen vastaukset 15 kysymykseensä puolueilta. Hallituspohja selviää todennäköisesti ensi viikolla. Vastausten perusteella todennäköisin on keskustan ja kokoomuksen hallitus perussuomalaisella täydennyksellä. Mutta onko perussuomalaisten linja on liian kaukana Sipilän linjasta?

Demareiden vappupuheet kertovat tänään ehkä epävarmuudesta. Oppositiossa paluu suureksi puolueeksi olisi mahdollista. Hallituksessa alamäki jatkuisi. Siksi Sipilän ei ole helppo sytyttää hallitushaluja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.