Maanantai on viikonpäivien valkohai

Huomenna se tulee. Väijyy jo herätessä vuoteen alla makuuhuoneen matolle laskeutuvaa jalkaa. Sen tuntee. Hirmu, josta on sävelletty satoja populaarimusiikin valitusvirsiä ja piirretty lukemattomia sarjakuvastrippejä. Maanantai, tuo läpikiero päivä.

Maanantaita vastaan ei auta edes myönteinen ajattelu. Se haistaa optimismin kuin hai veripisaran valtamerestä - takuuvarmasti - ja tulkitseekin sen samoin. Kutsuksi. Maanantailla ja valkohailla on muutakin yhteistä. Molemmat ovat olleet olemassa aikojen alusta ja molemmat olivat jo tuolloin huippuunsa kehittyneitä saalistajia.

Kummallakin kasvaa sahalaitaisia hampaita ikuisesti uudistuvissa riveissä.

Maanantaihai on niin hirmuinen siksi, että vaikka sen saapumista osaa odottaa, se onnistuu aina yllättämään. Koukkaa takavasemmalta tai syöksyy päin niin suoraan, että olisi pitänyt tajuta tihrustaa kieroon huomatakseen. Sen hyökkäyksen kestävää sukellushäkkiä ei olekaan.

Esimerkki viime maanantailta: Ystävätär aloitti kesäpestin ulkomailla uudessa kaupungissa. Toimiston sijainti oli käyty tarkistamassa edellisenä päivänä, jakkupuku valittu illalla valmiiksi ja herätyskello viritetty soimaan tavallista aikaisemmin. Kaikki oli hallinnassa. Sitten vuokraemännän kissa tuli ja pissasi lähdön hetkellä housunlahkeelle. Ryhdikäs ensimmäisen työpäivän aamu muuttui hetkessä päättömäksi ryntäilyksi, jonka aikana vaihdettiin vaatteet, juostiin bussi kiinni ja ratkottiin varmasti puolisenkymmentä hennointa otsasuonta.

Yleinen käsitys siitä, että maanantai on niin pirullinen, koska se on paluu arkeen, on väärä. Sillä, onko edeltävä viikonloppu ollut vapaa vai ei, ei ole mitään merkitystä. Viikon ensimmäisen yllä vain yksinkertaisesti leijuu kirous.

Silloin sattuu ja tapahtuu kaikkea paitsi sitä, mitä pitäisi. Autot sammuvat risteyksiin, tapaamiset peruuntuvat varoituksetta, kannettavat tietokoneet syöksyvät kodin pinnoilta kuolemaansa ja lämpimään jääneet muoviset mehupullot räjähtävät aamuyön tunteina seinille. Graavilohet hyppäävät jääkaapista rinnuksille juuri, kun pitäisi ehtiä kämpästä ulos, että ehtisi lennolle.

Kirjoittajan henkilökohtaisesta maanantaielämästä valittuja paloja poimiakseni. Mielestäni maanantain saisi julistaa viikoittaiseksi kansalliseksi hätätilaksi, jolloin tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta. Edettäisiin pikkupikku tipuaskelin, eikä luvattaisi mitään. Saavutukseksi riittäisi, että on päässyt sängystä ylös ja selviytyy suurin piirtein ehjänä tiistain puolelle. Siellä sentään saattaa jo naurattaa.

Irrationaalista höpinää, tuumitte nyt, mutta sunnuntaina on helppo hymistä. Sunnuntai on mukavan mitäänsanomaton päivä, jonka kuuluukin soljuilla hukkaan. Samalla se on maanantain airut, joka tuudittaa saaliin väärään turvallisuudentunteeseen.

Huomennapa nähdään.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.