Maanteiden Jekyll ja Hyde sanoo soo soo ja joo joo

Joskus sitä huomaa käyttäytyvänsä liikenteessä eräänlaisen kaikkitietävän lainlukijan tavoin. Huomaan lipsahtavani sellaiseen ”muka aina oikeassa olevan tyypin” moodiin, joka haluaa kertoa kanssa-autoilijoille näiden törppöilystä. Sanottakoon, että tämä moodi ei todellakaan ole täysin ansaittu.

Sisältä kumpuava palautteeni ei ole aggressiivista ja kiivaasta vaan vain kaikkitietävän opettavaisesta. Että ”huomasitko tehneesi tuossa äsken ihan väärin?”. Kaikkitietävän voi myös korvata synonyymeillä ärsyttävä ja pikkuvanha.

Joskus taistelen vastaan halua seurata törppöilijää vain tavoittaakseni hänet ostoskeskuksen pihasta ja kertoakseni hänen virheestään. Esimerkiksi juuri viime viikolla ajoin vahingossa päämääräni ohi, koska seurasin moottoritiellä toista autoa hinaavaa kuskia. Auto ei ollut sammunut motarille, sillä se oli edessäni jo kaupungin keskustassa. Autot liikkuivat ohituskaistalla yli sadan kilometrin tuntinopeutta. Hinaajalla oli hätävilkut päällä, mutta pimeillä lyhdyillä kulkeva hinattava peitti valot takaa tulevilta.

Minä puhisin rattini takana tilanteen vaarallisuudesta ja pöyristyttävästä sääntöjen tuntemattomuudesta. Nähdäkseni kaikkien pitäisi tietää, että ajoneuvon hinaaminen moottori- tai moottoriliikennetiellä köyttä tai vaijeria käyttäen on kielletty, ellei kyse ole motarille sammumisesta. Hinattaessa suurin sallittu nopeus on myös säädetty 60 kilometriin tunnissa. Samanaikaisesti seurasin kuitenkin itse hyvin todennäköisesti autoja ihan liian pienellä turvavälillä.

Muita vastaavia ”sinä olet väärässä” -tilanteita ovat olleet muun muassa autopesun jonossa turhaa tyhjäkäyntiä tupruttanut autoilija, väärin ryhmittynyt mopoauto ja huonosti merkattu ylipitkä lasti. Kaistalta toisella seilaavia kännykän selaajia haluaisin ripittää päivittäin ja sille 70 kilometrin nopeutta moottoritietä madelleellekin minulla olisi vähän sanottavaa. Samoin niille kolmelle moottoritietä väärään suuntaan taittaneille, joita olen välillä Jyväskylä–Muurame kohdannut parin vuoden sisällä.

Ihan kauhean vaikeaa on ollut jättää sanomatta. Ja siis seuraamatta. Koskaan en kuitenkaan ole ryhtynyt tuumasta toimeen, vaikka monta ”soo, soo” -tyyppistä ilmaisua olenkin jo mielessäni hionut.

Kun sitten itse olin pari viikkoa sitten ajamassa Jyväskylän keskustassa hetkellisesti yksisuuntaiseksi muutettua tietä väärään suuntaan, vastaantuleva pysäytti autonsa. Hän ruuvasi ikkunan auki ja kertoi kohteliaaseen sävyyn erheeni. Vastasin pikkuisen kärttyisään äänensävyyn ”joo joo”. Että miten ne jaksavat kaikesta urputtaa. Autoiluhan on pohjimmiltaan joustamista...

Nimimerkillä maanteiden Jekyll and Hyde.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .