Maaseudun pitenevät koulutiet

Vuonna 1920 säädetyn oppivelvollisuuslain toteuttamiseen liittyi merkittävää kansalaistoimintaa. Yleinen mielipide oli oppivelvollisuuden kannalla. Kylät painostivat kuntia koulujen perustamiseen. Monissa tapauksissa vanhoilliset kunnanisät olivat jarrumiehiä. Tilanne oli sama jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun eri puolilla suuriruhtinaskuntaa alettiin perustaa kansakouluja.

Keuruun Liesjärvi on tästä hyvä esimerkki.

Kyläläisten ponnistelujen tuloksena perustettiin Liesjärven koulu jo 1895, Lavikon koulu 1905 ja Suojärven koulun 1918. Oppivelvollisuuslain voimaantulon jälkeen sai vielä Keuruun pohjoisin kylä, Välkky oman koulunsa.

Liesjärven kyläseurassa on oivallettu koulujen merkitys. Juuri ilmestyneen kyläkirjan nimi Koulutie on paljon puhuva.

Erityisluokanopettaja Hilkka Kutinlahden kirjoittama ja toimittama teos rakentuu neljän koulun vaiheiden ympärille. Kirjassa kerrotaan koulujen näkökulmasta ihmisistä ja taloista. Koska koulut olivat kylien keskuksia, piirtyy Kutinlahden tekstistä monipuolinen ja todentuntuinen kokonaiskuva.

Koulutie on monella tavalla onnistunut kyläkirja.

Teos on dokumentti myös siitä, mitä kyläkoulut ovat merkinneet ja millainen menetys kylälle koulun lakkauttaminen on. Liesjärven suunnan neljä koulua on lakkautettu. Viimeisenä sulki ovensa Lavikko vuonna 2007.

Koulukysymykset ovat aina ajankohtaisia.

Kansalaisten aktiivisuus ja yhteistoiminta (kansalaisyhteiskunta) on ollut koulukysymyksissä suuri tekijä kansakoulujen perustamisen jälkeenkin. Se oli selitys muun muassa sille, että 1940-luvun vaikeina vuosina Keski-Suomessa aloitti 11 uutta oppikoulua. Keuruun yhteiskoulu perustettiin vuonna 1945.

Sodan, jälleenrakentamisen ja sotakorvausten vuosina riitti varoja uusien koulujen valtion-apuun, kun lasten koulutusmahdollisuuksia asuinpaikasta riippumatta haluttiin parantaa. Ja ne myös paranivat. Oppikoulutie avautui suurten ikäluokkien nuorille.

Mikä on kehityksen ja muutoksen suunta nyt?

Koulutusmahdollisuudet ovat paremmat ja monipuolisemmat kuin koskaan aikaisemmin.

Nyt opetusministeriön suunnitelmissa on kuitenkin viitteitä siitä, että tasa-arvon lähtökohta on jäämässä syrjään. Pieniä lukioita uhkaa lakkautus.

Jos lukioverkon oleellinen harventaminen toteutuu, menettävät esimerkiksi laajat maaseutualueet todella paljon. Se merkitsee vääjäämättä kiihtyvää väestökatoa.

Virkamiesten ja poliitikkojen kaikilla tasoilla on syytä ottaa kansalaisten tasa-arvon periaate tosissaan. Lasten ja nuorten mahdollisuudet koulutukseen eivät saa kohtuuttomasti riippua asuinpaikasta.

Kansalaisten on aika ryhtyä toimiin maaseutulukioiden säilyttämiseksi samaan tapaan kuin Keuruun Liesjärven väki aikanaan kansakoulujen perustamiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.