Maaseutupolitiikan aika

Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs René Nyberg on luonnehtinut Jegor Gaidarin teosta Imperiumin tuho (2006) sensaatioksi ja häkellyttävän ajankohtaiseksi.

Gaidar (1956–2009) oli venäläinen historioitsija, kansainvälisesti arvostettu ekonomisti ja poliitikko. Hän on jäänyt maansa historiaan 1990-luvun alun pääministerinä ja markkinatalousreformien toteuttajana.

Imperiumin tuho -teoksesta ilmestyi viime syksynä Jukka Mallisen suomennos.

Kirja on kokonaisesitys Neuvostoliiton hajoamisen syistä. Gaidarin analyysi laajenee tutkimukseksi sosialistiseen diktatuuriin perustuvan imperialistisen Neuvostoliiton tekemistä valtavista virheistä. Tiukasti lähteisiin perustuvan teoksen toivoisi päätyvän Suomen yliopistoihin historian kurssikirjaksi.

Gaidar pelkistää Neuvostoliiton tuhoutumisen perimmäiseksi syyksi neuvostojärjestelmän kyvyttömyyden ruokkia oma väestö.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa, vuonna 1913 Venäjä oli maailman suurin viljan viejä, mutta Neuvostoliitto oli pitkään maailman suurin viljan tuoja.

Neuvostoliitosta rakennettiin teollisuusvaltio ryöstämällä maaseutu ja palauttamalla maaorjuus. Josif Stalinin Neuvostoliitossa maaseutu ja sen tuho nähtiin toisarvoisena seikkana, kun kaikki resurssit ohjattiin teollisuuskaupunkien kasvuun.

Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen tasapaino murskattiin. Maaseutu kustansi raskaan teollisuuden rakentamisen. Neuvostoliitto ei siitä koskaan toipunut. Valtion hajoamisen päivinä vuonna 1991 Moskovaa uhkasi elintarvikepula.

Teoksen alaotsikko – Oppitunteja tämän päivän Venäjälle – viittaa siihen, että Gaidarilla oli tärkeää sanottavaa maansa johtajille. Kirja voidaan tulkita varoitukseksi Venäjän luisumisesta totalitääriseksi ja imperialistiseksi valtioksi.

Gaidarin ”luento” on hyödyllistä luettavaa Suomenkin päättäjille erityisesti maaseudun ja kaupunkien suhteen osalta.

Demokraattisen Suomen yhteiskunnallis-taloudellisia ongelmia ja niiden taustaa ei voi verrata siihen, mitä on tapahtunut itänaapurissa. Gaidar osoittaa kuitenkin, miten tärkeää elintarvikkeiden tuotannon turvaaminen sekä tasapaino maaseudun ja kaupunkien kehittämispolitiikassa ovat.

Kysymys on ajankohtainen juuri nyt, kun maanviljelijät tekevät toukotöitä tuottajahintojen pitkään jatkuneen laskun synkistävissä tunnelmissa.

Maakuntien Suomen ja erityisesti Keski-Suomen tilanne ovat esimerkkejä maaseudun ja kaupunkien tasapainoisen kehittämisen välttämättömyydestä.

Äänekoskella jalostaa tulevaisuudessa puuta huomattavasti enemmän kuin nyt. Raaka-aineen tasainen virta metsistä puunjalostuskaupunkiin edellyttää investointeja alempiasteiseen tiestöön ja yleisemmin maaseudun infrastruktuuriin.

Tulevaisuudessakin tarvitaan kasvukeskuspolitiikkaa, mutta maaseutupolitiikka on yhtä tärkeää. Suomessa on aika päästä nykyistä parempaan tasapainoon kaupunkien ja maaseudun välillä.

Onko mahdollista, että uusi hallitus löytää tästä yhden avaimen taloudellisen kasvun tielle?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.