Maassa makaavan iskuyritys

Pörssi on kapitalistisen markkinatalouden päänäyttämö. Siellä verta vuotava näyttäytyy sopivana uhrina. Honkarakenteen osake on laskenut 60 prosenttia viidessä vuodessa. Samalla yhtiön liikevaihto on pudonnut 30 prosenttia. Tappiota on tehty neljä vuotta peräkkäin.

Tähän kohtaan puskista tulevaa ostotarjousta voi kutsua ei-ystävällismieliseksi. Hongan suuromistajatkin yllättäneen tarjouksen kohdalla kysymys kuuluu, miksi ostaja haluaa yhtiön itselleen?

Onko kyse tuotannon, suunnitteluosaamisen, jakelukanavan, markkina-aseman vai tavaramerkin kiinnostavuudesta?

Entä mitä muuttamalla ostaja uskoo luovansa omistaja-arvoa nykyistä paremmin?

Sijoittajan silmin Hongassa erityisen arvokkaita ovat tavaramerkki ja tuotekehitys. Ystävällisessä skenaariossa ostaja saisi kasvatettua myyntivolyymeja ja nostettua nykyrakenteen kannattavaksi. Mutta raaka-aine kasvaa myös Siperiassa, joten yritysostaja voisi tarvittaessa siirtää tuotantoa ja työtä halvemman kustannustason sijaintiin. Samalla se voisi pyrkiä ylläpitämään myyntikatteita Hongan suunnittelulla ja tavaramerkillä.

Venäläistaustaista ostajaa auttaisi myös heikko rupla. Tavara lähtisi liikkeelle Venäjältä aivan toisen luokan kilpailukyvyllä kuin Karstulasta. Ehkä myös normeissa on paikallisia eroja ja toisaalla puut voi korjata metsistä vaikka panssarivaunulla?

Yleensä ostotarjouksen tekijä haluaa ostettavan yhtiön koko osakekannan. Siksi se houkuttelee vanhoja omistajia myymään tarjoamalla pörssikurssin päälle lisähinnan eli preemion.

Helsingin pörssissä 2000-luvulla toteutetuissa onnistuneissa ostotarjouksissa keskimääräinen preemio on ollut lähes 40 prosenttia. Hongasta tehty ostotarjous vastaa 14,5 prosentin preemiota keskiviikkoiseen päätöskurssiin. Osakkeella on käyty kauppaa tarjoushinnan tasolla viimeksi kesäkuussa.

Kvartaali- tai peräti kuukausirytmissä maailmanmenoa seuraaville rahasto-omistajille tarjouksen mahdollistama pikavoitto voi maistuakin, mutta nyt mitataan kasvollisten suuromistajien usko ja istumalihakset.

Mikäli tarjous hylätään, on Hongan kyettävä kurssin säilyttääkseen ja sitä nostaakseen kohentamaan kannattavuuttaan. Muutoin edessä voi olla jopa maksullinen osakeanti, jossa rahaa kerättäisiin nykyomistajilta jatkon turvaamiseksi. Tämänkin vaihtoehdon todennäköisyys ja halu lisätä tarvittaessa panoksia lienee mietintämyssyssä Hongan suuromistajilla.

Honka on edelleen varsin laajasti perustajasukunsa Saarelaisten omistuksessa. Jos suuromistajat torppaavat ostotarjouksen näiltä jalansijoilta, konkretisoituu kotimaisen pitkäjänteisen yksityisen omistajuuden yksi suuri hyöty. Siinä olisi närhen munat perintöverokeskusteluun.

Kaukomaiden kapitalisteilta emme voi odottaa lukkarinrakkautta. Menettäjiä olisivat kotipörssin houkuttelevuus sekä Suomen työllisyys ja veropohja. On surullista, jos pörssiyhtiöistämme halutaan vain asiakkaat ja osaaminen. Silloin tuotanto ja työpaikat vaihtavat maisemaa. Rauniot saneerataan ja viimeinen sammuttaa valot.

Kirjoittaja on Nordnetin osake­strategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.