Maastohiihto ampuu tällä hetkellä itseään sujuvasti nilkkaan

Parisprintti, yhteislähtö ja molempien tyylien kisa suksien vaihtoineen. Voiko maastohiihdossa keksiä vielä hölmömpiä kilpailumuotoja?

Tuskin.

Maastohiihdon olisi aika palata juuriaan kohti. Rahahaahuilujen perässä on etsitty kisamuotoja, jotka vetäisivät yleisöä ja yhteistyökumppaneita.

Tähtäin on kuitenkin ollut omaa nilkkaa kohti.

Niin yleisö kuin urheilijatkin ovat ilmaisseet voimakkaasti, että nykyisillä pelimerkeillä ei pötkitä pitkälle.

Yhteislähdöissä kisataan ihan tosissaan vähemmän kuin kestävyyslajeiksi muotoutuneissa sprinteissä.

Sukset välillä vaihdettavassa kahden tyylin kisassa kilpaillaan monoilla, jotka eivät oikeasti kuulu huippuhiihtäjien kalustoon.

Teennäistä on meno.

Maastohiihto on jo aikapäiviä sitten jäänyt ampumahiihdon jalkoihin lähes kaikkialla muualla paitsi Suomessa.

Nyt meilläkin eletään aikaa, jolloin nuoret pohtivat lajivalinnaksi vapaata hiihtoa pyssy selässä. Ampumahiihdossa onkin selkä ja toimiva kilpailuvalikoima ja ennen kaikkea yleisöä, joka turvaa tunnelman.

Myös rahaa liikkuu ampumahiihdossa selvästi maastohiihtoa enemmän.

Nyt olisi siis korkea aika tehdä jotakin maastohiihdolle.

Toimiva sapluuna olisi helppo luoda.

Sprintti voisi olla tasamaalla hiihdettävä 300 metrin kilpailu alkuerineen.

Mallia voisi ottaa yleisurheilusta.

Maailmanennätysten ottaminen mukaan toisi uuden elementin.

Parisprintin sijaan voisi hiihtää vaikka neliosuuksisen viestin. Kukin urheilija vetäisi 300 metriä ja monipuolisuutta tulisi kun pistettäisiin vapaalla ja perinteisellä tavalla puoliksi.

Normaalimatkoilla ohjelmassa voisivat olla kymppi perinteisellä, 15 kilometriä vapaalla ja 50 kilometriä perinteisellä.

Nämä kisat olisivat vanhan kunnon ajan väliaikalähtöjä.

Jos kerta yhteislähdöt on pakko säilyttää arvokisojen ohjelmassa, 30 kilometriä voisi suksia vapaalla hiihtotavalla ryhmässä.

Ja jos lajit eivät riitä, takaa-ajon kahdella eri tavalla voisi kilpailla niin, että välissä on selkeä tauko.

Lajien pitää uudistua ja kehittyä, mutta myös virheet on osattava myöntää.

Nykyinen lajivalikoima merkitsee sitä, että esimerkiksi terävimpään kärkeen kykyjensä puolesta kuuluva Tshekin Lukas Bauer ei saa lähellekään ansioiden mukaan. Häneltä kun sattuu puuttumaan kirikyky.

Toisaalta taas Norjan Petter Northug jäisi 30 kilometrin väliaikalähtökisassa kauas kärjestä, mutta rauhallisessa ryhmähiihdossa hän kampeaa kirinsä turvin voittajaksi.

Vaikka yhteislähtökisoissa silloin tällöin nähdäänkin irtiottoja, normaalisti mennään kasassa ja viimeisellä kilometrillä ratkaistaan sijoitukset.

Ei sellainen ainakaan hiihdon kiinnostavuutta lisää: kansa voi huoletta hoitaa lauantaisiivousta ja sammuttaa imurin viimeisen kahden-kolmen minuutin ajaksi.

Ei näistä nykyisistä kisamuodoista tykkää edes urheilijat Northugia lukuun ottamatta.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Tällänenon Viipuri.

”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.