Macronista voi kuoriutua uusi Iiro Viinanen

Emmanuel Macronin voitto presidentinvaalien toisella kierroksella näyttää jo varmalta. Hän on mies, jonka taakse on helppo koota riittävä äänestäjien enemmistö, jotta oikeistopopulistien Marine Le Pen saadaan kaadetuksi.

Epäselvää sen sijaan on se, millaisella koalitiolla presidentti Macron alkaa viedä poliittista ohjelmaansa eteenpäin Ranskan parlamentissa.

Hänen En Marche! -ryhmittymällään ei ole vielä yhtäkään parlamenttipaikkaa. Liike kyllä osallistuu kesäkuun parlamenttivaaleihin, mutta Ranskan vaalijärjestelmä suosii vahvasti perinteisiä puolueita.

Maassa on 577 vaalipiiriä, joista kustakin valitaan yksi edustaja 577-paikkaiseen parlamentin alahuoneeseen.

Se on uudelle puolueelle äärimmäisen rankka lähtökohta. Esimerkiksi Kansallisella rintamalla on edelleen vain kaksi paikkaa parlamentin alahuoneessa, vaikka se on yrittänyt rikkoa vanhojen puolueiden monopolia jo vuosikymmenten ajan.

Luonnollisin yhteistyökumppani Macronille olisivat sosialistit. Macron on itse vaikuttanut pitkään sosialistipuolueessa ja toimi vielä viime vuonna sosialistihallituksen ministerinä.

Sosialistipuolue on ollut Ranskan parlamentin kantava voima: sillä on yhä 280 paikkaa 577:stä paikasta.

Mutta kukaan ei tiedä, miten puolueen käy kesäkuun parlamenttivaaleissa. Presidentinvaalien romahdus oli ennennäkemätön.

Sosialistipuolue on myös sisäisesti hajallaan epäsuositun presidentti Francois Hollanden ja pääministeri Manuel Vallsin valtakauden jäljiltä, väittää puoluetta pitkään tutkinut Lillen yliopiston professori Rémi Lefebvre.

Hänen mukaansa vain noin puolet sosialistipuolueen ydinjoukoista hyväksyi Hollanden talousliberaaliksi osoittautuneen politiikan. Samasta syystä hänen pääministerinsä Manuel Vallsin itsestään selvänä pidetty presidenttiehdokkuus meni kiville: puolueen vasemmistosiipi nousi vastarintaan.

Sosialistipuolueen kahtiajakautuminen on myös Macronin päänsärky, koska hänet nähdään puolueessa Hollanden–Vallsin linjan seuraajana.

Macronin väitetään kopioineen ex-pääministeri Vallsilta jopa tämän esiintymistyylin, ja Valls taas ilmoitti hyvissä ajoin ennen vaaleja, että hän aikoo äänestää Macronia. Se oli kuolinisku sosialistipuolueen virallisen ehdokkaan Benoit Hamonin kampanjalle.

Sosialistipuolueen ”vallsilainen” oikeistosiipi tulee käymään kovaa kamppailua puolueen seuraavan parlamenttiryhmän sieluista, Lefebvre arvioi.

Hänen mukaansa vallsilaiset tekisivät enemmän kuin mielellään yhteistyötä Macronin joukkojen kanssa, jotta voisivat jatkaa vallan kahvassa roikkumista – puolueen kutistumisesta huolimatta.

Sosialistien vasemmistolle Macronin ohjelma voi kuitenkin olla liikaa. Macron on uhannut leikata julkisia menoja peräti 60 miljardia euroja vuodessa. 120 000 työpaikkaa jäisi täyttämättä ihmisten siirtyessä eläkkeelle.

Hän myös pudottaisi yritysveron 33 prosentista 25 prosenttiin – eli jatkaisi Hollanden aloittamalla tiellä.

Toisaalta Macron haluaa viidelle vuodelle jakautuvan 50 miljardin euron elvytyspaketin, jolla tuettaisiin työharjoittelua, uusiutuvaa energiaa ja infrastruktuurihankkeita.

Vaalitulos ratkaisee, jääkö ohjelma vasemmiston vai oikeiston toteutettavaksi – vai sittenkin pöytälaatikkoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.