Mahtisuku kirkasti maineensa

Vuosittaisten Nobelin palkintojen julkistamisten yhteydessä nousee tuon tuostakin esiin uutisia palkintoja hallinnoivien tahojen, muun muassa rauhanpalkinnon jakavan Norjan Nobel-säätiön yhteyksistä aseteollisuuteen. Mahtisuvun historiaan tutustuneille paljastuksissa ei ole mitään uutta.

Jo Nobelien suvun ensimmäinen suurmies, Ruotsista Venäjälle siirtynyt Immanuel Nobel (1801-1872) on jäänyt historiaan maamiinan, sen sytytysjärjestelmän sekä merimiinojen keksijänä.

Sotilaalliset keksinnöt noteerattiin Venäjän tsaarin hovissa, ja Immanuel Nobelin liiketoimet kukoistivat. Hänen tehtaansa tuottivat voimakoneita erityisesti Venäjän sotalaivastolle. Pojat Robert (1829-1896), Ludvig (1831-1888), Alfred (1833-1896) ja Emil (1843-1864) häärivät kaikki isänsä jäljillä asevarusteluteollisuudessa. Veljekset Robert ja Ludvig olivat jopa miinoittamassa Suomenlahtea isänsä miinoilla Oolannin sodassa.

POJAT OLIVAT isäänsä etevämpiä liikemiehiä. Ludvig pelasti isänsä konkurssiin ajautuneen Venäjän-yhtiön ja suuntasi sen asetuotantoon. Uudet takaa ladattavat kiväärit ja rihlatut kiväärinpiiput tekivät 1800-luvun lopulla kauppansa. Veljesten öljyntuotanto Azerbaidzhanissa alkoi sattumalta, kun Ludvigin Kaukasiaan pähkinäpuuta kiväärintukkeihin ostamaan lähettämä veli Robert sijoittikin rahat öljykenttiin.

Veli Alfredin keksinnöistä kuten räjähdyselohopeanallista ja dynamiitista oli apua myös öljyteollisuudessa, ja sotilaalliset oivallukset kuten nitrogelatiini, ballistiitti ja savuton ruuti kiinnostivat kenraaleita. Tosin ne maksoivat myös nuorimman veljen Emilin hengen koelaboratorion räjähdysonnettomuudessa.

Veljekset Nobel (Branobel) oli mahtavimmillaan Venäjän suurin yhtiö ja maailman toiseksi suurin öljyntuottaja John D. Rockefellerin Standard Oilin jälkeen. Nobelien yhtiö työllisti satoja suomalaisiakin.

Öljyimperiumi Venäjällä loppui kuitenkin tylysti bolshevikkien vallankaappaukseen. Uusi hallinto kansallisti saman tien kaikki Nobelien tuotantolaitokset, muun muassa yli 300 öljynporaustornia.

TOIMELIAAT VELJEKSET eivät enää olleet perikatoa todistamassa. Veljesten kuolemilla oli keskeinen vaikutus nykyisten Nobel-palkintojen syntyyn.

Kun "Bakun öljykuningas" Ludvig kuoli, eräs ranskalaislehti sekoitti hänet kuolinuutisessaan Alfrediin. Niinpä "dynamiittikuningas" sai jo eläessään lukea nekrologinsa, jossa hänet leimattiin moraalittomalla tavalla rikastuneeksi kaikkien aikojen suurimmaksi kuolemankauppiaaksi. Tarinan mukaan jälkimaineestaan kauhistunut raharuhtinas muutti saman tien testamenttiaan ja loi palkintojärjestelmänsä, johon sisältyi myös rauhanpalkinto.

Alfred Nobelin kirjeistä ilmenee, että hän tuntui uskovan ihmisten rationaaliin järkeen - siihen, että tietoisuus uusien aseiden tuhovoimasta estäisi sodat tulevaisuudessa. Historia on osoittanut räjähdeneron olleen väärässä. Se ei silti ole estänyt häntä nousemasta yhdeksi ihmiskunnan hyväntekijöistä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.