Maken säteilevää muistoa kunnioittaen

Rakas mikroaaltouunini, Make. Sain sinut yli kymmenen vuotta sitten lahjaksi. Sinä olit silloin vastasyntynyt, minä juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ensin erehdyksessä luulin, että olet hyvin kaukaista sukua amerikkalaispresidentti J.F.K:lle, koska kylkeen painetut nimikirjaimesi olivat AFK.

Ristin sinut kuitenkin perisuomalaisittain Makeksi. En uskaltanut silloin edes aavistaa, kuinka rikkaat, rakkaat ja ruokaisat 15 vuotta saamme yhdessä viettää.

Ensimmäisten elinvuosiesi aikana todistit muun muassa minun sammumiseni eteiseen. Opiskelijabileiden jälkeisenä aamuna pelastit päiväni, kun annoit luvan työntää sisuksiisi krapulapitsaa.

Olet asunut kanssani muun muassa Torniossa, Tampereella ja Lappeenrannassa. Torniossa afrikkalainen kämppikseni sotki sinut hyvin usein mausteisilla keitoksillaan, mutta pohjoisessa pääsit mukaan myös lyhytelokuvan kuvauksiin. Tampereella lämmitin sisälläsi mustaa makkaraa, joka räjähti. Tästä viisastuneena päätin syödä eteläkarjalaiset lihapiirakat, vedyn ja atomin, suoraan snagarilla.

Muutaman vuoden ajan jouduin olemaan sinusta erossa. Kun sain töitä Etelä-Suomesta, jätin sinut miespuolisen sijaishoitajan käsiin. Arvatenkin grilliominaisuutesi oli näinä vuosina suurkulutuksessa. Kunnioituksesta yhteistä historiaamme kohtaan elin muutaman vuoden täysin säteilyvapaata elämää.

Olet seurannut hiljaa huristen monenlaisia elämän käänteitä. Esimerkiksi kun tätini tuli kylään, hän halusi ehdottomasti lämmittää hapankorppuja leivänpaahtimessa. Varmasti hykertelit mikrokupu hytkyen höpsölle tädilleni, sillä hänen mielitekoaan seurasi pieni tulipalo. Kun näsäviisas sukulaispoika poikkesi kylään, sait seurata hänen myrskyisää käytöstään, koska olin unohtanut ostaa pojalle tähän vuodenaikaan sopivaa kausilimonadia eli jouluomenan makuista juomaa.

Olet valmistanut kanssani ruokaa ensimmäiselle poikaystävälleni, mutta myös todistanut epäonnisia ruokakokeiluja. Muun muassa kivikoville tuulihatuille, möykkyiselle ruskealle kastikkeelle ja nyljetylle kääretortulle on saanut nauraa vedet silmissä.

Viimeisinä elinvuosinasi yhteistyömme on ollut saumatonta, sillä olen esimerkiksi lämmittänyt sisuksissasi amerikkalaista suklaajuustokakkua varten raaka-aineita varsin sujuvasti. Lisäksi rypytin onnistuneesti ensimmäiset karjalanpiirakkani sinun valvovien silmiesi alla.

Me molemmat tiesimme, että tämä päivä koittaa joskus. Ensimmäinen elimellinen vika sinusta löytyi, kun lämmitysaikaa mittaava nappula jäi jumiin. Tämän jälkeen toimit itsepäisesti periaatteella: ruoka sisään, ovi kiinni ja arvioi itse aikasi. Kirkasta kilahdusääntä sinusta ei kuulunut enää muutamaan vuoteen.

Kun elinvoima (eli lämmitystehokkuus) alkoi hiipua sinusta, ymmärsin, että yhteinen aikamme on lopussa. Surun murtamana jätin sinut viimeiseen leposijaasi eli sähkö- ja elektroniikkaromutaivaaseen.

Jos sinut olisi tuhkattu, olisin voinut kaiverruttaa hautakiveesi seuraavan tekstin: Kaiken kypsentänyt Make säteili loppuun asti.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.