Mallimaassa sama murhe

Tanskaa on pidetään varsinaisena mallimaana työttömien aktivoinnissa. Tätä mieltä ollaan Suomessa ja muissa pitkälle kehittyneissä OEDC-maissa.

Nuorten työttömyydestä kannetaan huolta koko Euroopassa. Työtä nuorille ei ole – mutta miten estää nuoria tottumasta työttömyyteen, ja varsinkin tukikorvauksiin? Pelkona on, että työtön nuori sopeuttaa elämäntapansa tuilla elämiseen, eikä työnteko enää edes kiinnosta.

Siksi työttömien nuorten aktivoiminen nähdään tärkeänä. Ja siksi Suomessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten mallimaa Tanska on asiassa onnistunut.

Tanskassa – kuten monissa muissakin maissa – aktivoinnin erityisenä kohderyhmänä ovat nuoret miehet.

Tanskassa liki puolet työttömien aktivointitoimista kohdistuu heikosti koulutettuihin tai kouluttamattomiin, lapsettomiin, yksineläviin nuoriin miehiin, toteaa työttömien aktivointia tutkinut Dorte Caswell Aalborgin yliopistosta. Caswell vieraili maaliskuussa Jyväskylässä sosiaalityön kansainvälisessä konferenssissa.

Työttömät tanskalaisnuoret suhtautuvat aktivointiin selvästi myönteisemmin kuin vanhemmat työttömät. Caswell katsoo, että motivaation puute ei varsinaisesti ole tämän ryhmän suurin ongelma.

Huomattavasti suurempi ongelma on se, että moni nuorista työttömistä kärsii fyysisistä, psyykkisistä tai sosiaalisista ongelmista. Pitkittyneen työttömyyden taustalta löytyy vaikeuksia perhesuhteissa, masennusta ja muita terveysongelmia. Pelkkä motivointi ei näitä nuoria auta koulutukseen tai töihin.

Caswellin mukaan nuorten työttömien aktivoinnissa todellisuus ja odotukset törmäävät toisiinsa.

Yhtäällä on toiveikas ajatus motivoinnin ja aktivoinnin kaikkivoipaisuudesta. Aktivointitoimilla nuoret työttömät pyritään saamaan pois vetelehtimästä ja ajautumasta huonoille teille.

Mikäli motivointi ei tuota tulosta ja nuori yhä jää makoilemaan punkan pohjalle, otetaan aktivoinnissa käyttöön kovemmat keinot, sanktiot: nuorelta lakkautetaan julkinen taloudellinen tuki. Tulojen katkaisun ajatellaan viimeistään saavan työttömään nuoreen toivottua liikettä.

Tosin tällöin useimmiten liikettä syntyy vain erilaisten virastojen luukuilla.

Toiveikas motivointiajatus törmää nimittäin monimutkaiseen todellisuuteen nuorten mielenterveys- ja sosiaalisine ongelmineen.

– Sosiaalityöntekijöiden työ on siirtynyt työvoimatoimistoihin, Caswell sanoo.

Caswell kritisoi sitä, että hyvinvointivaltion kuvitellaan toimivan ja huolehtivan niistä, jotka ovat heikoilla. Näin uskovat myös poliitikot. Mutta todellisuus on toisenlainen.

Tanska näyttää siis painiskelevan täysin samojen ongelmien kanssa kuin Suomi.

Aktivointi ei siten ole mallimaassakaan toiminut aivan toivotulla tavalla. Taloudelliset sanktiot usein entisestään vain syventävät muutenkin heikoilla olevien työttömien nuorten syrjäytymistä.

Aktivointi sanktioineen ei tuota kummoisia tuloksia, jos työtön nuori ei alunperinkään ole työ- tai koulutuskuntoinen. Tulokset voisivat olla parempia, jos aktivoinnissa painotus olisi työkuntoon pääsemisessä eikä taloudellisen tuen menettämisessä.