Maria, ota mut yökylään!

Meitä on monta, jotka haluavat Maria Veitolan luo yökylään. Ohjelman alkujuonnossa näytetään pieni vilahdus Veitolan perheen asunnosta Punavuoressa. Me janoamme lisää näkymää kaupunkikulttuurin erikoisemännän elämään, jossa mies pesee hampaita aurinkolasit päässä kylpyammeessa ja lapsikin heiluttaa toiletissa legolelua laskettelulasit otsalla.

Maria, miksi noin lyhyt klippi? Kansa haluaa erikoisjakson jossa esittelet vaatekaappisi, kenkäsi ja miten tapasit ihastuttavalta näyttävän pellavatukkaisen miehesi. Se kiinnostaa meitä, koska Maria: sinä vaikutat poikkeuksellisen lämminhenkiseltä ja suoralta ihmiseltä.

Veitola on kuin kala vedessä siinä, missä moni muu sosiaalinen eläin kompuroi. Hän on utelias, kysyy suoraan, sanallistaa ihmisten ennakkoluulot päin naamaa.

Dannylle hän sanoo: sinulla on ikävä Armia, siksi sinulla on Erika? Mikael Forsselille: uskotko tosiaan Jumalaan? Mikael Gabrielille: mikä on sun kallein kledju?

Miksi ja miten juuri Veitola siinä onnistuu? Hän on ovela ja älykäs. Hän on sopivasti empaattinen. Ei liikaa, mutta ei liian vähänkään. Katsoja saa vaikutelman, että Veitola on oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.

Onko näin oikeasti, sitä katsojan ei tarvitse tietää.

Tarinan opetus on se, että uteliaisuus on maailmaa pyörittävä voimavara. Mutta jos uteliaisuuteen yhdistyy pahansuopa tahtotila, niin sopasta sukeutuu melkoinen myrkkykeitto.

Ja se soppa on karvas niellä.