Marilyn, naamion takaa

W im Wendersin eksistentiaalisessa trillerissä Amerikkalainen ystävä (1977) on koko elokuvaa luonnehtiva sitaatti: "Ei ole mitään syytä pelkoon, paitsi pelko itse." Elokuvassa sen lausuu amerikkalaisen elokuvan kapinallinen, auringonlaskun runoilija Nicholas Ray, Nuoren kapinallisen (1955) tekijä.

Marilyn Monroen (1926-1962) muistiinmerkinnöissä, jotka nyt ovat ilmestyneet suomeksi nimellä Marilyn Monroe - Välähdyksiä, sirpaleita (WSOY), on tämä sama filosofinen ajatus.

"Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse", kirjoitti Marilyn Actors studion ja Michael Tsehovin vetämillä näytelmäkurssilla vuonna 1951 syventäessään näyttelijänopentojaan.

Marilyn halusi näytellä Dostojevskin Karamazovin veljesten demonista Grusenkaa, ei pelkästään Hollywoodin pimpoja vaaleaverikköjä. Dostojevskin Idiootin Nastasja Filippovna kuuluu niin ikään naisiin, jotka aiheuttavat pelkällä läsnäolollaan hallitsemattomia reaktioita ja miehissä suoranaista hulluutta.

Marilynin kirjallisiin harrastuksiin kuuluui modernin amerikkalaisen kirjallisuuden ja James Joycen ohella myöskin eksistenssifilosofi Sören Kierkegaard. Pelko ja vavistus -teoksessa Kierkegaard kirjoittaa: "Pelko on vieras mahti, joka valtaa ihmisen. Sen vallasta hän ei voi eikä tahdokkaan vapautua, sillä hän pelkää sitä mitä halajaa."

Monroen muistiinmerkinnät ja jälkeen jääneet runot paljastavat haavoittuvaisen ja sensitiivisen ihmisen, runoilijana hiomattoman timantin. Marilyn on ehdottomuudessaan kirottujen runoilijoitten sukua. Hän kirjoitti hyvin vaistonvaraisesti ja teeskentelemättömästi, parhaimmillaan yhtä ehdottomasti kuin Sylvia Plath.

"Kivet polulla/ kaikenväriset/ Tuijotan teitä/ kuin taivaanrantaa - / tila, ilma välillämme anelee/ Ja monta kerrosta ylempänä/ jalkani vavahtelevat pelosta/ kun kurotan sinua kohti". Marilynin runoissa ihminen on pelottava, rakkaus on pelottava.

Sukurasitus vaivasi Marilynia koko hänen ikänsä. Niin äiti kuin isoäitikin olivat joutuneet mielisairaalaan. Marilyn itse varttui orpokodeissa ja kasvatuskodeissa. Tämä on kuvattu Joyce Carrol Oatesin romaanissa Blondi ( Otava 2001). Roy Baker Wardin elokuvassa Draama hotellissa (1952) Marilyn tulkitsee roolisuorituksen, jossa hän ilmentää vaikuttavasti äitinsä hulluksi tulemista.

"Kauneus on arvoitus" luonnehtii Dostojevskin Idiootin hyvä ihminen ruhtinas Myskin kenraali Jepantsinin nuorinta tytärtä Aglaja Ivanovnaa, lisäten vielä että "olette niin kaunis, että teitä pelottaa katsella". Tämä sopii Marilyniin. Marilynin New Yorkin kuvissa on aseista riisuvaa kauneutta.

Kirjoittaja on kriitikko ja kulttuuritoimituksen vakituinen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.