Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto pilaa suomalaisen kansanluonteen

Ennen sentään sai kärsiä ja hävetä. Vuosikausia Nobel-kestosuosikkina keikkuneen Martti Ahtisaaren jatkuvasta palkinnotta jäämisestä alkoi jalostua lupaavalla tavalla kansallinen kärsimysnäytelmä. Kertomus, jollaisten varaan suomalaiset ovat tottuneet rakentamaan identiteettinsä. Mutta eilinen pilasi kaiken. Ahtisaaren tekemä kansainvälinen rauhantyö arvioitiin prestiisin palkinnon arvoiseksi. Kansallisesta häpeäpaalusta mureni jälleen palanen.

Tuskansekaisten tappioiden harveneminen muuttaa perustavalla tavalla suomalaista kulttuuria. Formuloiden maailmanmestaruuksia on juhlittu rutiinilla Häkkisen ensimmäisen jälkeen. Äsken uuden levyn julkaissut The Rasmus ilmoitti takki leveänä tähtäävänsä takaisin kansainvälisille areenoille megahittien siivittämänä. Kukaan ei ole edes epäillyt, etteikö se olisi periaatteessa mahdollista.

Pankkimme kestävät valitettavan hyvin kansainvälisen finanssikriisin myllerrykset, vaikka Suomella soisi menevän vielä huonommin kuin Islannilla. Tavoite on kova ja sen saavuttaminen vaatii reilun annoksen kateutta. Edes 1990-luvun ankaralla lamakaudella emme päässeet lähellekään suota, mihin vielä äsken huipulla keikkunut Islanti nyt vajoaa. Komea epäonnistuminen sykähdyttää väkevämmin kuin ahkeruudella saavutettu pistesija.

Euroviisuvoitto on tuoreessa muistissa. Hyvinä aikoina, ennen Lordin täysosumaa, ulkomaisessa lehdistössä raportoitiin, että synkän euroviisuhistoriansa traumatisoima Suomi lähettää kisaan jo hirviöitä, kun se ei kerran ikinä voita. Ahtisaaren kohdalla alkoi väkisin miettiä samaa syytä, kun häntä torvettiin palkinnonsaajaksi heti Lordin voiton jälkeen 2006. Taktiikka näyttää toimivan sikäli hyvin, että pian Jorma Ollilaa kuskataan Senaatintorille taloustieteen nobelistina.

Sukupolvien mittainen ketju on katkeamassa. Nykynuoret eivät tiedä, miltä tuntuu hävitä sadasosalla, vaan he olettavat menestyksen kuuluvan meille siinä missä ruotsalaisille. Suomeen on hyvää vauhtia kasvamassa sukupolvi, joka ei ymmärrä sappinesteen päälle. Sappineste koostuu kovien odotusten ja heikon menestyksen katkerasta seoksesta. Sappineste on juoma, joka kokoaa perheet, kaveriporukat ja työyhteisöt yhteisten kirosanojen ääreen. Häviäjäksi ei opita, vaan sellaiseksi kasvetaan. Onneksi jääkiekon MM-kullasta alkaa olla säällinen määrä aikaa, yli 13 vuotta. Jyväskyläläisittäin lämmittäisi, jos JJK pelaisi jalkapallon Ykkösessä edes vuoteen 2020.

Yksi on Suomelta saavuttamatta: paikka jalkapallon arvoturnauksessa. On aika toivoa, että Suomen jalkapallomaajoukkue kompuroi lauantaina MM-karsintaottelussa Azerbaidzhania vastaan. Keskiviikon vierasmaaottelussa Venäjää vastaan on syytä romahtaa loppuhetken omalla maalilla. Saisi taas huutaa tuskansa määrän koko kerrostalolle, yhteen ääneen kansakunnan kanssa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.