Me kunnon kansalaiset

Kunnon kansalainen on sitoutunut maksamaan korkeat verot ja tottelemaan lakia. Näin voi kiteyttää tutkimustulokset siitä, miten me suomalaiset miellämme kunnon kansalaisuuden.

Kunnon kansalaisen profiilia suomalaisten itsensä arvioimana on tutkinut Vaasan yliopiston julkisjohtamisen yksikkö. Tutkimuskyselyyn vastasi viitisentuhatta suomalaista.

Hyvinvointivaltion vankasta arvostuksesta suomalaisessa yhteiskunnassa kertoo, että kaikenikäiset kansalaiset pitävät verojen maksamista tärkeänä velvollisuutena. Suomalaiset maksavat kuuliaisesti veronsa ja nielevät lähes mukisematta jopa pienet veronkorotukset, jos he voivat luottaa julkisten palveluiden säilymiseen.

Lojaalisuus yhteiskunnan rakenteita kohtaan ei silti näy poliittisen järjestelmän kunnioittamisena. Tutkimus vahvistaa, että poliittinen vaikuttaminen on menettänyt uskottavuuttaan suomalaisten silmissä.

KREIKASSA kaikki on toisin. Veronkierto on ollut yleistä ja yleisesti hyväksyttyä, maan tapa. Esimerkiksi Ateenan hyvinvoivalla alueella oli virallisten verotietojen mukaan reilut 300 uima-allasta, mutta satelliittikuvissa veronalaisia altaita näkyikin viisikymmenkertainen määrä.

Tuhansien kuolleiden virkamiesten omaiset ovat häikäilemättömästi nostaneet edesmenneiden sukulaistensa eläkkeet. Harmaa talous on edustanut monien arvioiden mukaan ainakin viidennestä bruttokansantuotteesta.

Vaikka kreikkalaiset satunnaisen turistin silmissä näyttävät ahkerilta työntekijöiltä, kunnon kansalainen on heidän arvostuksissaan varmasti koko lailla erilaisia arvoja korostava kuin suomalaistutkimuksen tulos.

IKÄ, sukupuoli ja koulutus toki vaikuttavat ihmisten näkemyksiin tärkeistä kansalaisvelvollisuuksista. Ei liene yllätys, että naiset arvostavat perinteisiä kansalaisvelvollisuuksia miehiä enemmän.

Tutkimuksen mukaan perinteisiin kansalaisvelvollisuuksiin kuuluvat verojen maksamisen lisäksi lakien noudattaminen, vaaleissa äänestäminen ja erilaiset ekoteot.

Yli 55-vuotiaat korostavat enemmän lainkuuliaisuutta kuin nuoret vastaajat. Tämä näkyy muiden muassa siinä, että keski-ikään ja varttuneemmiksi ehtineet pitävät televisioluvan maksamista ja poliittisen päätöksenteon seuraamista itsestäänselvyyksinä.

Yllättävää ei ollut sekään, että eniten koulutusta saaneet suomalaiset painottivat muita enemmän suvaitsevaisuuden merkitystä. On sitten asia erikseen, näkyykö tämä arjessa. Viime aikoina on Suomessakin selvästi lisääntynyt hyvin toimeentulevien halu hankkiutua omille asuinalueilleen ja valita lapsilleen hyvämaineisia eliittikouluja.

Hieman yllättävältä ja jopa huolestuttavalta tuntuu se, että kaikissa ikäryhmissä vähemmän koulutusta hankkineet korostivat rehellisen työn arvostusta ja kotimaisen tuotannon suosimista ostopäätöksissä. Jos tällaiset arvot eivät ole koulutetuille rikkaille tärkeitä, kuinka saamme harmaan talouden kitketyksi ja kotimaisuuden kunniaan?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.