Mediamahdin nurja puoli

Loistavat Erkot on kirjan nimenä viiltävää ironiaa.

Helsingin Sanomien toimittajan Antti Blåfieldin kirja julkaistiin lehden 125-vuotissyntymäpäivien alla. Helsingin Sanomien edeltäjän eli Päivälehden koenumero ilmestyi 16.11.1889. Tuosta lasketaan lehden historian alkaneen.

Päivälehti ja Helsingin Sanomat ovat lähes koko historiansa ajan olleet Erkkojen perheen lehtiä.

Eero Erkko oli lehtimiehen työtä harjoittanut jo Jyväskylässä Keskisuomalaisen edeltäjässä eli Keski-Suomi -lehdessä. Keskisuomalainen on 143-vuotiaana maan vanhin ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti.

Blåfieldin kirja perustuu Eero ja Eljas Erkon ajan osalta aikaisempiin kirjoihin ja tutkimuksiin. Kirjan tärkeintä uutta sisältöä on Aatos Erkon ajan kuvaus. Kirjaa voi pitää kronikkana, joka kertoo perheriidoista ja valtapeleistä Helsingin Sanomissa neljän viime vuosikymmenen aikana. Näkökulma on toimittajan näkökulma työpaikkaansa.

Aatos Erkosta kirja kertoo laajasti. Ehkä kirjoittaja on halunnut antaa Erkosta mahtavan ja ihailevan kuvan, mutta yksityiskohdat kertovat muuta. Aatos Erkko oli itsekeskeinen äksyilijä, joka katsoi maailmaa oman napansa kautta.

Erkko ei ollut niin itsellinen ihminen ja vallasta riippumaton kuin legenda on antanut ymmärtää. Kirjan mukaan Erkko vaati päätoimittaja Heikki Tikkasta useaan otteeseen myönteiselle linjalle Neuvostoliiton asioiden seuraamisessa. Erkko myös luonnosteli pääkirjoituksen pohjaa, jossa Neuvostoliittoa piti mielistellä.

Erkko vaati lehteä vaikenemaan Urho Kekkosen sairauden vakavuudesta ja muistakin valtiojohdon ikäväksi kokemista asioista. Ja näin Helsingin Sanomien päätoimittajat tekivät. Lehti vaikeni.

Toisaalta Aatos Erkko oli yllättävän perso henkilökohtaiselle liehittelylle. Hän halusi olla presidenttien ja johtavien kotimaan poliitikkojen kanssa väleissä. Maailmalta saatu huomio lienee ollut tärkeää.

Yksi huipentuma oli toukokuulta 1988. Helsingin Sanomat sai juuri ennen presidentti Ronald Reaganin Suomen-vierailua haastattelun suurvallan johtajalta. Haastattelu tehtiin suurimmaksi osaksi kirjallisena mutta siihen kuului yhteiskuva, johon Aatos Erkko matkusti päätoimittaja Seppo Kievarin kanssa.

Valkoisen talon takan edessä pollea Aatos Erkko poseerasi (lehti kädessä) yhdessä Yhdysvaltain presidentin kanssa. Valokuva oli ilmeisen tärkeä Erkolle. Nykyisin näemme samanlaisia selfieitä, joissa joku haluaa olla kuvassa vaikkapa Alexander Stubbin (kok.) kanssa.

Erkkojen aika on ohitse. Sanomat on pörssiyhtiö, jossa Erkkojen suvulla on enää vähemmistöomistusta ja -valtaa. Mutta suuri valta suvulta on kadonnut osin senkin takia, että Aatos ja Jane Erkko olivat lapsettomia.

Pala kulttuurihistoriaa on takana. Onko tulevaisuudessa mediassa omistajasukuja, joilla on myös yhteiskunnallista roolia? Koneen Herlineillä siihen olisi mahdollisuus. Se on sitten eri asia, onko motiivia.

Erkkojen ajan alussa omistuksen motiivi oli aate (nuorsuomalaisuuden varpuset) ja raha (bisnes). Lopussa Aatoksen aate muuttui jo haparoivaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.