Melkein valmis maisteri Brysselissä

Välivuoden, vaihto-opiskelujakson sekä monta kesää ulkomailla vietettyäni, oli mukava asettua toissa vuonna takaisin Jyväskylään. Viihtyisästä kotikaupungin arjesta huolimatta takaraivoissani kumisi kuitenkin jatkuva kaipuu ulkomaille. Kun kerran on lähtenyt liikkeelle, on yllättävän vaikea asettua takaisin aloilleen.

Työharjoittelu kansainvälisellä kentällä olikin ollut mielessäni jo pitkään. Kilpailu harjoittelupaikoista ulkomailla on kuitenkin kova, sillä valintaprosessit ovat pitkiä ja hakijoita voi olla ympäri maailman. Useita tunteja hakemusten äärellä viime syksynä istuttuani, halusin kovasti uskoa, että ahkeruus palkitaan.

Kun sitten eräänä helmikuisena aamuna sain puhelun, jossa tarjottiin puolen vuoden harjoittelupaikkaa YK:n tiedotuskeskuksessa Brysselissä, en meinannut uskoa kuulemaani. Vaikka olin suorittanut kieli- ja käännöstestit useita kuukausia aikaisemmin, kutsu harjoitteluun kävi poikkeuksellisesti vain kahden viikon varoitusajalla.

Hoidettuani käytännön asiat ja ahdettuani laukkuni täyteen tavaraa, löysin pian itseni harhailemasta Brysselin kaduilla uutta kotiosoitettani etsien. Kevätillan hämärässä uusi kotikaupunki näytti kauniilta. Samaan aikaan olin pökertynyt; yksi haaveistani tulisi toteutumaan.

Nyt elämää Belgiassa on takana neljä kuukautta ja kaupunki sekä työtehtävät ovat tulleet tutuiksi.

YK:n alueellinen viestintäkeskus UNRIC tarjoaa tietoa ajankohtaisista YK:hon liittyvistä asioista Länsi- ja Pohjois-Euroopan maille kansalaisten omalla äidinkielellä. Pohjoismaiden osaston harjoittelijana vastuullani on suomenkielisen YK-materiaalin tuottaminen ja kääntäminen, internet-sivujen ylläpito, sosiaalinen media, uutiskirje sekä raportointi kansainvälisen politiikan tapahtumista.

Harjoittelu YK:n tiedotuskeskuksessa tarjoaa mahdollisuuden päästä näkemään läheltä, kuinka maailman suurin rauhanjärjestö toimii ja millä tavalla sen eri osat työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen. On ollut myös hienoa huomata, kuinka paljon harjoittelijaan luotetaan; melkein valmiilla maisterilla voi olla jo hyvin paljon annettavaa.

Työn ohella minulle on jäänyt runsaasti aikaa myös tutustua Brysseliin. Usein virkamiesmäiseksi ja kolkoksi mielletty “Euroopan pääkaupunki” on paljastanut kuukausien aikana myös toisen puolensa. Schumannin alueen kuuluisa ”eurokupla” on vain yksi osa kaupunkia – ja kaikkein vähiten sitä aidointa Brysseliä.

Paikallisten Bryssel on osoittautunut hurmaavaksi ja yllättävän pieneksi suurkaupungiksi, joka pitää sisällään valtavan määrän historiaa ja kulttuuria, vehreitä asuinalueita, lukuisia tapahtumia sekä tunnelmallisia kujia katumyyjineen.

Harjoittelun aikana olen ehtinyt oppia jo valtavasti, mutta vähintäänkin yhtä tärkeä oppi on tullut toimiston ulkopuolelta. Kun saman asunnon jakaa neljä eri kansalaisuuden edustajaa ja työpaikalla on toistakymmentä valtiota edustettuna, pohjoismaalaista kielitaitoa kiittää sydämensä pohjasta.

Belgialaisen oluen, vohveleiden ja ranskalaisten yllä käydyt monikieliset keskustelut maailmasta, politiikasta ja kulttuurista ovat inspiroineet, kohauttaneet ja opettaneet. Innolla odotan, mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan.

Kirjoittaja on 24-vuotias puheviestinnän maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistossa ja Suomen YK-nuorten Eurooppa-tiedottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

Bostonissa eivät mammanpojat pärjää

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.