Menestystä vasta myöhemmällä iällä

P ekka Variksen sanoin ikä näkyy siinä, että pitää tehdä töitä. 35-vuotiaan hiihtosuunnistajan lausahdus kertoo kaiken olennaisen. Erityisesti kestävyyslajeissa urheilija on parhaimmillaan 30 ikävuoden molemmin puolin, joskus jopa myöhemmin. Toisaalta iän karttuessa paineet siirtyä työelämään ja perheen pariin kasvavat.

Varis onnistui hiihtosuunnistuksessa harjoittelemaan itsensä edustuskuntoon töiden ehdoilla, mutta astetta kovemmissa kestävyyslajeissa temppu ei onnistu. Huipulla olevat hiihtäjät, pyöräilijät tai kestävyysjuoksijat eivät voi töitä tehdä. He ovat urheilijoita 24 tuntia vuorokaudessa, ammattilaisia, joista vain hyvin harvat saavat rahaa. Yhtälö aiheuttaa ongelman erityisesti Suomen kaltaisissa maissa, joissa työntekoa arvostetaan yli kaiken.

Kestävyysurheilu on julmaa touhua. Ensinnäkin, vain erityislahjakkuudet ylipäänsä voivat nousta huipulle. Toisaalta huipulle päästäkseen lupaavan juniorin pitää sitoutua urheiluun monen vuoden ajaksi ja oltava valmis siihen, että kuluu vuosia ennen kuin menestystä alkaa tulla. Ainoastaan poikkeustapaukset (esimerkiksi afrikkalaiset juoksijat ja ruotsalaishiihtäjä Charlotte Kalla) nousevat huipulle juniori-ikäisinä ja vain harvat edes 25-vuotiaana.

Ei siis ihme, että moni lupaava kestävyysurheilija valitsee työelämän jo nuorena. Lopulta kyse on jälleen rahasta. Pyyhkeen heittäminen kehään on turvallinen valinta. Esimerkiksi terävimmän kärjen takana kulkeva hiihtäjä ei ole sponsoreiden suosikkikohde, ja onkin luonnollista, että tukalassa rahatilanteessa hiihtäjä valitsee työuran urheilun sijasta.

Jotkut valitsevat silti urheilun. Se on valtava riski, jonka ottaneista valtaosa jää häviölle. He voivat yli 30-vuotiaina havaita, että menestystä ei ole tullut ja että ei ole töitä eikä rahaa. Tai sitten voi tulla jättipotti. Virpi Kuitunen ja Lukas Bauer ovat tänään hiihdon supertähtiä. Molemmat olisivat voineet lopettaa jo vuosia sitten, kun menestys aikuisten sarjassa näytti jäävän haaveeksi.

Kuinka suuri riski urheilun valitseminen lopulta on? Onko se kamalaa, jos ihminen huomaa hieman yli 30-vuotiaana olevansa ilman töitä. Eläkeikään on kuitenkin vielä vuosikymmeniä aikaa, joten urheilun myötä menetetyn ajan ja rahan takaisin saaminen on vielä mahdollista. Työelämän jo nuorena valinneelle puolestaan jää ikuiseksi arvoitukseksi se, olisiko hänellä ollut mahdollisuuksia huipulle. Ehkä riskinotto tässä tapauksessa kannattaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.