Mennään bussilla brasilialaiseen tapaan

T ankki täyteen -sarjan Sulo Vilenillä oli tapana ostaa asioita “kun sai halvalla”. Tätä ohjenuoraa ei ehkä aina ole viisasta noudattaa, mutta kun kyseessä on matka Rio de Janeiroon, silloin ilman muuta kannattaa.

Suomessa järjestetään ostosmatkoja Ikeaan, mutta Brasiliassa huonekalukaupan sijaan matkustetaan päiväksi uimarannalle. Belo Horizontesta on matkaa Rio de Janeiroon 450 kilometriä ja senhän taittaa vaikka päällään seisten, jos luvassa on päivä Copacabanalla.

Onneksi akrobatiaan ei tarvitse ryhtyä, sillä kaupunki on täynnä bussifirmoja, jotka järjestävät ekskursioita eri kohteisiin. Lähtö lauantai-iltana, perillä sunnuntaiaamuna ja lähtö takaisin sunnuntai-iltana. Helppoa, halpaa ja kätevää. Brasilia ei tosin olisi Brasilia, jos asiat sujuisivat kuin rasvattu.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli yllätykseksi vasta muutama tunti ennen lähtöä, mutta aiheutti sitäkin enemmän sydämentykytyksiä. Varmistussoitto bussin lähtöajasta ja -paikasta sai aikaan paniikin, sillä puhelimessa ollut toisen yhtiön nainen epäili, että bussimme lähtisikin kahta tuntia aiemmin.

Rento lähdön tunnelma oli tipotiessään, laukut pakkaamatta ja kyyti linja-autoasemalle uudelleen mietittävissä. Oman yhtiömme virkailijaan emme saaneet yhteyttä puhelimitse, joten kaiken varalta lähdimme kotoa suunniteltua aiemmin.

Matkalla linja-autoasemalle nainen vihdoin vastasi, ja kyllä, bussi lähtisi aiemmin eli päättömänä kanana säntäily kotona oli kannattanut.

Mielikuvissani linja-autoasemalla olisi vain muutama matkustaja, sillä kyseessä oli syrjäinen terminaali. Totuus oli tietysti toisenlainen.

Näky oli kuin kaikki helsinkiläiset juhannuksen viettoon lähtijät olisi tungettu Oopperatalon edustalle, linja-autojen lipuessa ohi tasaisena virtana ihmisten yrittäessä löytää omansa. Kuin ihmeen kaupalle löysimme omamme, kaksikerroksisen “luksusbussin”, kuten mainoksessa oli luvattu.

Paikat saimme toisen kerroksen ensimmäiseltä penkkiriviltä. Ensin se vaikutti suorastaan ruhtinaalliselta, mutta kun matkaa oli tehty jonkin aikaa totesin, että mieluummin olisin istunut takana.

Jokaisessa mutkassa tuntui kuin törmäisimme toiseen autoon, aitaan tai taloon. Pahimpia olivat mutkaiset tiet vuorilla. Joka mutkassa näytti, että putoaisimme rotkoon hetkellä millä hyvänsä. Asiaa ei helpottanut se, että siipan penkin turvavyö oli rikki ja etulasissa oli särö muistona jostain edellisestä huviretkestä.

Matkan etuihin kuuluivat myös eväät, mitkä olivat pienet sämpylät ilman lisukkeita. Puolen tunnin päästä sämpylöistä tuli muki limonadia ja siitä puolen tunnin päästä muutama karkki.

Nukahtaminen ei ollut helppoa, kun sai jännittää mitä seuraavaksi tuodaan eteen. Penkkikään ei pysynyt makuuasennossa. Joka kerta kun kumarruin eteenpäin, penkki teki samoin.

Paluumatkalla bussin ilmastointi meni rikki ja korjaukseen meni tunti huoltoaseman pihalla. Vaikka matka väsytti eikä bussin luksus kovin luksusta ollutkaan, reissu kannatti.

Päivä meren rannalla antoi energiaa pitkäksi aikaa. Voisin lähteä uudestaan vaikka heti.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.