Merkityksellisyyden narunpätkä

Narunpätkä on äkkiä katsoen turha. Vähäinen ja poisheitettävä, joskus rispaantunutkin. Joku kerää niitä ja yleensä se on mies. Että tuota voi vielä tarvita.

Turhasta tuli tärkeä, kun sain joulun alla kirjeen:

”Merkityksellisyyden narunpätkän annoit minulle, ja siitä haluan pitää tiukasti kiinni.”

Kumarruin sanojen puoleen kuin Tenavien Amadeus flyygelinsä ääreen:

”Saatoit minua ymmärtämään syvemmän tehtävän, elämän kokoisen tehtävän, miten vaikuttaa siihen, että ihminen, pieni tai iso nähtäisiin kokonaisena vajavaisuuksineen epätäydellisen täydellisenä.”

Olin hellänä armosta.

Tältä se tuntuu, kun taivas aukeaa itsestään. Tältä ystävästä, joka kertoi tapahtuneen jotakin, jonka jälkeen oli hellänä armosta.

Lapsettomana menen hiljaiseksi seurassa, jossa sanotaan, että elämälläsi ei ole tarkoitusta, ellet luo uutta elämää.

Siinä on vähän kuin tukisukat makkaralla kokovartalopeilin edessä nolona kysymässä, että miten sinä tämänkin selität.

Toki käsky kuuluu, että lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta ehkä ei ole vain yhtä tapaa luoda uutta elämää.

Alussa oli sana. Sanoilla luodaan uutta elämää, mutta niillä myös tuhotaan. Niillä annetaan arvoa ja merkitystä, mutta myös haavoitetaan, jopa mitätöidään jonkun ainutkertainen ihmisyys.

Turhaan ei puhuta sanan rieskasta. Hyvät sanat ovat parasta matkaevästä, joka jakamalla lisääntyy.

Hyvän sanan sanojat ovat yleensä niitä, jotka ovat itse saaneet kiinni merkityksellisyyden narunpätkästä.

Narullahan ei voi työntää, sitä voi vain tarjota. Ja niillä narunpätkillä me solmimme elämäämme toisiimme. Toteuttamalla merkitystämme kiitämme siitä mitä olemme.

Merkityksellisyys ei liity vain tekemiseen. Ihmisen arvo ei ole suorituksissa vaan olemassaolossa.

Erilaisuus on pinnallista. Syvältä olemme samanlaisia, sama merkityksellisyyden kaipuu kaikissa.

Näin joulun aikaan mietin paljon Joosefia. Joosef ei ollut mikään stara. Hyvä kun kuvaan mahtui. Joosefin oli pidettävä kiinni omasta merkityksellisyyden narunpätkästään uskon varassa. Että paikka Marian rinnalla on hänen osansa suuremmassa suunnitelmassa.

Itseä suurempi… Miten vaikea sanapari tänään. Että juuri, kun pitää tulla tilaan ja ottaa se haltuun, erottua, kuulua, näkyä, kasvaa elinikäiseksi huutomerkiksi – menisikin vain siinä sivussa.

Hirmuinen ajatus, jos ei ole merkityksellisyyden narunpätkää. Ainutkertainen tehtävä, jos on saanut narun päästä kiinni.

Ei ole suurta ja pientä tehtävää, eroa pääjohtajalla ja palomiehellä. Ratkaisevaa on tehtävän merkitykselliseksi kokeminen.

Kun äskettäin tapaturman jälkeen kohtasin ensihoitajan, palomiehen, joka katsoi kauniisti, kohteli kunnioittavasti, teki työnsä tyynesti ja ammattitaitoisesti, siunasin sitä, joka on antanut hänelle merkityksellisyyden narunpätkän.

Hengen pelastaminen ei ole vain kuolemalta pelastamista. Jokainen kunnioittava kohtaaminen pelastaa palasen ihmisen hyvää.

Entä, jos alkaisimme vahvistaa opillisen sivistyksen rinnalla sydämen sivistystä niin, että meillä olisi enemmän sydämen puhetta ja kuuloa sille, enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa kuin eripuraa.

Entä, jos emme pelastaisi vain sitä henkeä, joka ylläpitää ruumiintoimintoja, vaan kaikissa kohtaamisissamme pelastaisimme palasen ihmisen hyvää.

Entä, jos tässä olisi satavuotiaan Suomen kaikkien aikojen pelastusharjoitus. Ja niin, että se koskisi kaikkia aloja ja ihmisiä, tekemisiä ja olemassaoloa.

Tämä on viimeinen kolumnini tällä paikalla. Niinpä kiitän lämpimästi lukijoita kohtaamisista ja vuoropuhelusta.

Kiitän sinua, viisas opettajani, kanssaeläjäni, rohkaisijani, lohtuni, vastaväittäjänikin. Kiitän sinua, josta helähti vastaääni, jonka kanssa oli ihanaa katsoa samasta ikkunasta, rakastaa, pettyä ja luottaa kuitenkin siihen, että uskon tärkein sana on ”silti”.

Kaikella on aikansa, mutta kaunein ja ikuinen säilyy. Siksipä Immi Hellénin sanoin:

Koittaisiko päivä uusi

joka lapsen sydämeen,

saisi siellä uinuavat,

hyvät henget valveilleen!

Silloin vuosi alkava

oisi Luojan siunaama.

aino.suhola@pp.inet.fi

Kirjoittaja on kirjailija ja puhuja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.