Metallinena, Teurastaja ja Pernarutto

Yhtenä syynä suomalaisten hyvään englannin kielen osaamiseen on pidetty televisiota. Koska täällä ei dubata eli jälkiäänitetä ulkomaisia sarjoja suomeksi, on kansa tottunut englantiin ja muihin vieraisiin kieliin televisiota katselemalla.

Toisin on vaikkapa Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, jossa töllössä ja elokuvateatterien valkokankailla kaikuu vain oma äidinkieli. Tämä on tehnyt dubbaajista julkkiksia. Esimerkiksi saksalainen näyttelijä Manfred Lehmann tunnetaan kotimaassaan parhaiten yli 25 vuotta jatkuneesta urasta Bruce Willisin äänenä.

Olen kuunnellut paljon englanninkielistä rockmusiikkia. Alan kielelliseen kuvastoon ei ole tullut kiinnitettyä mitenkään hirveästi huomiota, pääasia että soitossa on pätkettä ja pärinää.

Jos englanninkielisten heavy- ja rockbändien nimiä ja sanoituksia alkaa tarkemmin tutkailla, saattaa päätyä hassun äärelle. Joten kokeillaanpas seuraavaksi raskaan rockin lyhyttä historiaa suomeksi dubattuna.

Ensimmäiseksi raskas metalli -yhtyeeksi lasketaan yleisesti englantilainen Musta Sapatti, jonka tunnetuin kappale on Vainoharhainen vuodelta 1970. Muita synkkää ja raskasta jytinää soittaneen bändin klassikoita ovat esimerkiksi Sotasiat, Makeat lehdet ja Sapatti verinen sapatti.

Mustan Sapatin aikalaisia edustaa samaten brittiläinen Syvä Purppura, jonka isoin hitti on Savua veden päällä.

Seuraavassa aallossa 1970-luvulla syntyneitä merkittäviä raskasbändejä ovat esimerkiksi Petturi Pappi ja Rautaneitsyt. Ensiksimainitun klassisimpiin levyihin kuuluvat Brittiläinen teräs, Kostoa huutamassa ja Uskon puolustajat. Tärkeimpiä kappaleitaan ovat Lakia rikkomassa, Metallijumalat ja Sähköinen silmä.

Muutamaa vuotta myöhemmin aloittaneen Rautaneitsyen levytysuran kohokohtiin kuuluvat muun muassa albumit Pedon numero, Pala mielestä ja Voimaorja. Suosituimpia biisejään taas ovat Juokse kukkuloille, Kaksi minuuttia yli puolenyön, Sotamies ja Kuole saappaat jalassa.

Perinteisen raskaan metallin rinnalle syntyi 1980-luvulla uusi, entistä vihaisempi ja nopeampi tyylisuunta: vauhtimetalli. Sen tunnetuimpia edustajia ovat Metallinena, Teurastaja, Pernarutto, Jättikulema, Itsemurhataipumukset ja Testamentti.

Myöhemmin genrestä jalostuivat muun muassa kuolonmetalli ja musta metalli.

Valtavirran ulkopuolella möyrineen vauhtimetallin ohella nousi kevyempi suuntaus, joka ristittiin pian hieman pilkallisestikin tukkametalliksi. Sen soittajat olivat meikattuja ja hiuksensa pystyynföönanneita kiimaisia kolleja.

Reilun puolikkaan vuosikymmenen voimissaan olleen genren isoimpia hittialbumeja olivat Myrkyn Avaudu ja sano ahh, Tuhkimon Katso, mitä kissa raahasi sisälle ja Sekälaisen miehistön Tri. Hyväolo.

Nämä yhtyeet eivät laulaneet vauhtimetallistien tapaan kuolemasta ja maailmanlopusta, vaan mimmien vonkaamisesta.

Sitten koittikin 1990-luku ja flanellipaitoihin ja pipoihin sonnustautuneet seattlelaiset mököttäjät pyyhkäisivät tukka- ja muutkin metallistit pois musiikilliselta maailmankartalta.

Autuus-yhtyeen vuonna 1991 ilmestyneen Ei sen väliä -levyn single Haisee teinihengeltä oli valtaisa hitti. Autuus ja yhtä vakavahenkiset hengenheimolaisensa Äänipuutarha, Liisa kahleissa ja Helmihillo nousivat parrasvaloihin.

Sittemmin perinteisempikin metalli on pikku hiljaa hivuttautunut takaisin musiikinkuuntelijoiden suosioon, varsinkin Suomessa.

Viime aikoina lajin asemaa on kuitenkin nakertanut suuresti puhelauluun panostava lonkkahyppely, jonka suurin nimi Suomessa on olympiastadionin kahdesti loppuun myynyt Poski.