Metsä puhuttaa EU-tasollakin

Metsätalous ja sen tulevaisuuden suunta ovat Suomelle ratkaisevan tärkeitä. Pääasiassa metsään liittyvät poliittiset päätökset tehdään kansallisesti. Suomalaisilla on Euroopan tasolla metsäedunvalvontaan keskittyvä työryhmä, joka koostuu poliitikoista, virkamiehistä sekä järjestöjen ja teollisuuden edustajista. Toimin tämän työryhmän puheenjohtajana ja avaan hieman, mitä metsiin liittyvää EU:ssa on tällä hetkellä meneillään.

EU:lla ei ole yhtenäistä metsäpolitiikkaa. Metsään liittyviä lainsäädäntöhankkeita on kuitenkin esimerkiksi maatalous-, kauppa- ja ympäristöpolitiikan sisällä. Laajasti on käyty keskustelua siitä, pitäisikö EU:lle perustaa yhteinen metsäpolitiikan sektori.

On selvää, että nykyistä parempaan koordinaatioon on pystyttävä. Mutta kokonaisen politiikan sektorin syntymistä pohdittaessa meidän suomalaisten pitää olla tarkkoina. Useille jäsenmaille metsät ovat yhtä kuin puistoalue, jolloin suojelulliset tavoitteet nousevat poliittisten tavoitteiden kärkeen. Meille suomalaisille metsissä lepää myös valtaisa taloudellinen intressi. Metsiä tulee voida käyttää ja hyödyntää tehokkaasti ja kestävällä tavalla myös jatkossa.

PARLAMENTISSA on käsittelyssä metsien osalta lainsäädäntöhanke, joka tähtää laittomien hakkuiden vähentämiseen. Laittomat hakkuut ovat rikos ja ne muodostavat myös talouden mustan aukon; laittomilla hakkuilla maailmantaloudesta häipyy 10-15 miljardia euroa vuosittain. Jokainen pystyy allekirjoittamaan tavoitteen laittomien hakkuiden estämisestä. Silti tämä hanke osoittaa mielestäni hyvin ne kipupisteet, joka koko EU:n kattavalla metsäpolitiikalla hankalimmillaan olisi.

Laittomien hakkuiden säätelyssä merkittävä osa parlamenttia halunnee ottaa käyttöön puun alkuperätodistukset. Tämä onkin järkevää, mutta todistustaakka kustannuksineen on vietävä niille tahoille, joille ne kuuluvat. Laittomat hakkuut ovat ongelma ennen kaikkea EU:n ulkopuolella, siksi unionin ei pidä ottaa kantaakseenkaan ilmiöön liittyviä kustannuksia osuuttaan enempää. Parlamentin ympäristövaliokunta linjasi hiljattain alkuperätodistelun ulottamista koko ketjun vastuulle.

Mielestäni tämä on väärin; todistusvastuu kuuluu niille, jotka tuovat puutuotteen EU-markkinoille. Näin minimoisimme riskin siitä, että eurooppalaiseen metsätalouteen kohdistuisi mitään lisäkustannuksia. Asiaa pitää katsoa myös siitä näkökulmasta, ettei puun asemaa muihin materiaaleihin saa missään tapauksessa heikentää.

Lainsäädäntöesitys etenee vuoden mittaan parlamentissa. Tästä ei todennäköisesti tule mitään EU:n metsäpolitiikan virstanpylvästä. Sitä pitää mielestäni seurata siitä näkökulmasta, kuinka se viitottaisi mahdollisesti perustettavaa metsäpolitiikan sektoria.

PUU JA METSÄT nousivat merkittävälle EU-agendalle tiukentuneiden ilmasto- ja uusiutuvien energiamuotojen käyttötavoitteiden myötä. Tilanteessa on edelleen edistymisen varaa. Jätin puurakentamisen edistämisestä huhtikuussa komissiolle kirjallisen kysymyksen.

Mielestäni puun käyttöä rakentamisessa pitäisi edistää unionin laajuisilla sitovilla tavoitteilla energiatuotannon tapaan. Rakentaminen on sektori, jossa raaka-aineiden kestävästä tuotannosta ja käytöstä ei ole käyty laajaa poliittista keskustelua. Esittämällä puun käytön edistämistä tämäkin keskustelu on mahdollista saada liikkeelle ja puu itseoikeutetusti pohjavaihtoehdoksi.

Suomi on tippunut puurakentamisen maailman kärjestä. Tunnetuin puurakentaja lienee suloisen kitkerästi naapurimme Ruotsi ja ehkä vähän yllättäen maailman korkein puurakennus on noussut Lontooseen. Olen sitä mieltä, että vahvan metsäperinteemme kunnioittamisen nimissä meidän on kirittävä puurakentamisen ykköseksi.

Metsäsektori on meille suomalaisille elintärkeä. Poliitikkona huomaan tämän siitä, että metsäedunvalvonta on vahvaa ja yhteydenotot oman parlamenttityöni aikana juuri metsäalalta ovat olleet runsaita. Edunvalvonta onkin tiellä menestykseen tärkeä taito, joka osaltaan takaa sen, että lainsäädäntö palvelee talouden ja toiminnan kehittymistä eikä ole suinkaan sille esteenä. Tämän pitää olla politiikan ja käytännön tason työn toiminnan ohjenuorana vastakin.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.