Miehenä muiden miesten joukossa

Mies maailman tuulissa. Muumipappa, James Bond, Saarijärven Paavo, Big Brotherin Niko. Monenlaista pitäisi olla, mutta usein tuntuu, että yhtenäkin on enemmän kuin oikeastaan jaksaisi.

1950-luvun poikien miehen malli oli selkeä. Sodan käynyt isä, pinnalta kova, pehmeys syvälle piilotettuna, töissä kuusi päivää viikossa, lauantai-iltana yleinen sauna ja sunnuntaina pitkät päiväunet. Vihreä nortti huulessa, kädentaidot hallussa, selkeät mielipiteet, naisen paikka tarkasti määriteltynä.

Kai niitä oli jo silloin muunkinlaisia, mutta aika harvoin sellainen ihme vastaan käveli.

Jossain vaiheessa hämmensi, kun huomasi, ettei itse mahtunut siihen muottiin, joka oli ensimmäisenä tarjolla. Puukäsitöissä ei pärjännyt, tekniset vempaimet eivät kiinnostaneet ja kun sattui, piti joskus itkeä tirauttaa. Niin kuin silloin, kun toistaitoinen lääkäri unohti kääntää kipsisaksia säären ja jalkaterän yhtymäkodassa ja leikkasi kipsin ohella myös jalan auki.

"Ei mies pienistä itke", sanoi lääkäri kuusivuotiaalle.

Myöhemmin yksi vieraan kulman kundi tinttasi turpiin aina, kun kohdattiin. Onneksi ei kohdattu kovin monta kertaa. Olisi tehnyt mieli antaa takaisin, mutta kun ei ollut tuo tappeleminen oikein hallussa. Enemmän tuli käännettyä se toinenkin poski tarjolle - ei kestänyt kuritus niin pitkään.

Koulussa oppi, että lukumiehen maine on suhteellinen juttu: Tarzanit, jännärit ja Jerry Cottonit kiinnostivat, mutta niiden avulla numeroiden nostaminen ei onnistunut edes ainekirjoituksessa. Yhdenlainen murrosikäisen pojan muotti siinä tuli täytettyä, mutta kun isän viinojen varastelu, nortin polttelu ja tyttöjen vokottelu eivät käyneet luontoon, niin siinäkin jäi vähän puolitiehen.

Näytti, ettei tule konnaa eikä sankaria; tulee vain se takarivin taavi, jonka tekisi mieli sanoa, mutta ei sitten sano kuitenkaan...

Eilen tuli oltua yhtenä miehenä muiden joukossa. Vahvistui se käsitys, että on yhtä monta miehen mallia kuin miestäkin. Jokaiselle löytyy paikkansa. Toiset ovat edessä, toiset takana ja siihen väliinkin mahtuu aika monta.

Ja kun siirrytään yhdestä hallista toiseen, niin paikatkin vaihtuvat.

Joskus tässä maailmassa tuulee niin, että tukka lähtee, mutta yleensä riittää, kun tulee itsensä kanssa toimeen ja yrittää huomioida muitakin. Siinä on jo aika hyvä lähtökohta jonkinlaisen miehen mallin rakentamisen. Ei se ihmeitä vaadi, ei pappia eikä pyöveliä.

Mutta hyvän peilin kuitenkin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.