Mieleen- painuvia hetkiä

Pari vuotta sitten telkkarista tuli mainos, joka sai hamuamaan aina kaukosäätimen mute-näppäintä. Nyt sama mainostaja on taas töräyttänyt uuden pätkän ja efekti on sama.

Edellisen kerran puklireaktion sai aikaan puheääni, joka oli imelämpi kuin kinuskikastike mansikkahillosilmällä.

Nykyinen mainos on taas niin keinotekoinen, väkinäinen ja häiritsevä, että hikirauhaset vuotavat puolukkahilloa.

Jännä miten pienistä asioista voi katsojaraukka ahdistua. Kun mainos tuli ekan kerran, ärsyynnyin heti mainoskasvon peruukista. Miksi pitää olla peruukki.

Sitten ärsyynnyin siitä, että mainos on dubattu. Nainen kyllä liikuttelee suutaan suomen kielellä, mutta jälkiäänitys pistää korvaan kuin kesän eka biisi kompolta Itikka ft. Hyttynen.

Sitten ahdistuin mainoksen sekavuudesta. Ruutuun lävähtää vaikka minkälaista graafia ja nainen puhuu samat faktat sitten ääneen.

Viimeinen ärsytyksen aihe oli se, että eiköhän tämänkin firman konsepti ole tullut jo tutuksi vuosien saatossa, että täytyykö sitä jauhaa aina uudelleen ja uudelleen.

Äh.

Ei se ollut viimeinen raivokohtauksen aihe. Eniten tietysti ärsyttää, että mainos tulee jatkuvasti. Joka mainostauolla tulee. Taas tulee. Minenkestapistefi.

Kaiken tämän purnauksen taustalla on tieto, joka satuttaa. Vaikka kuinka inhoan ko. pläjäystä, se on tehnyt tehtävänsä.

Kun on tarpeeksi ärsyttävä, jää varmasti mieleen. Siinä mielessä täydellinen suoritus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.