Mielenterveysviikon kynnyksellä

Ensi viikolla vietetään Mielenterveyden Keskusliiton organisoimaa mielenterveysviikkoa. Nuorten mielenterveysongelmat ovat huolestuttavasti lisääntyneet.

Noin joka viides nuori kärsii jonkinasteisesta mielenterveyshäiriöstä. Kaikki on yhteiskunnassamme päällisin puolin hyvin, mutta jotain on vialla. Perusasiat, perustarpeet eivät toteudu.

Viidesosassa perheistä ei nautita yhteisiä aterioita, vaan kukin syö mitä ja milloin sattuu. Lapset saavat mennä nukkumaan milloin haluavat ja koulussa ei sitten jakseta. Liikkumaan lähtö on vaivalloista, monissa perheissä ei jakseta puolipakottaa.

Jos ei ole rakkautta, rajoja ja läsnäoloa, näitä yksinkertaisia asioita, niin ei ole turvallisuuden tunnettakaan.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on laatinut julkaisun Mielenterveys lasten ja nuorten elämässä. Kyse on myös ennaltaehkäisyn tärkeydestä.

Julkaisun mukaan Suomessa on yhä enemmän heitteille jätettyjä lapsia, joiden ns. normaalit vanhemmat kuvittelevat, että vanhemmuus ja kasvattaminen, välttämätön yhdessä oleminen voidaan korvata lapselle rahalla, kalliilla harrastuksilla ja kaikella muulla, mitä lapsi tai nuori keksii pyytää.

Tärkeimmäksi lapsen elämässä voi tulla oma keho, kasvot, merkkivaatteet ja -tuotteet. Käsitys oikeasta ja väärästä, puhumattakaan ihmisten vastuusta toisiaan kohtaan, saattaa hämärtyä tai jopa hävitä kokonaan.

Kotihoidontukikeskustelussa on nostettu esille naisten tasa-arvo. Haluan kuitenkin, että asiat katsotaan myös lapsen näkökulmasta.

Vanhempien on otettava vastuu arjestakin. Työt, luottamustoimet ja harrastukset ovat asioita, joista täytyy voida sopia yhdessä perheen kesken.

Jonkun on pakko joustaakin. ”Kotimiehelle” on syytä antaa arvoa.

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka hoidatte arjen silloin, kun järjestöjyrä tai työn vuoksi reissaaja on poissa. Arjen töistä vastuunkantaminen on yhtä tärkeää työtä kuin vastuunkantajan työ pääkallonpaikoilla!

Olen kiitollinen omalle viisaalle äidilleni siitä, että hän suorastaan komensi minut jättämään luottamustehtäviä silloin, kun lapset olivat pieniä.

Kun protestoin vastaan, hän totesi, että jälkeenpäin katsottuna lapset ovat niin kovin vähän aikaa lapsia. ”Tulee vielä aika, jolloin kaipaat sormenjälkiä ikkunassasi.”

Meillä on sivistysvaliokunnassa käsittelyssä uusi oppilashuoltolaki, jossa ehdotetaan, että toisen asteen opiskelijat saisivat vastaavat opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut kuin perusasteen oppilaat. Se on hyvä asia.

Ongelma on kuitenkin siinä, että kun tarvitaan psykologia, ollaan jo myöhässä. Kunnille tulee tästäkin uusia kustannuksia, vaikka hallitus lupasi olla niitä lisäämättä.

Edellytänkin, että uusien velvoitteiden myötä seuraavat rahat. Vastuu oppilashuollon toteuttamisesta on koulun kaikilla aikuisilla.

Henkilökunta ja erityisesti tutkinnon suorittaneet opettajat ovat varsin taitavia tunnistamaan ongelmia ja auttamaan, jos heillä vain on voimavaroja ja aikaa siihen. Samaan aikaan, kun pakolliset koulukuraattorit ja psykologit löytyvät, kouluavustajista ja pienemmistä oppilasryhmistä luovutaan.

Monen nuoren ja lapsen tilannetta helpottaisi, jos eri toimijoiden, ammattihenkilöiden, välillä tiedon kulku olisi joustavampaa ja nopeampaa sekä vähemmän byrokraattista. Sellaiseen toimintatapaan pyritään uudella lainsäädännöllä.

Tietoja saa luovuttaa oppilaan luvalla mm. kun siirrytään koulusta toiseen. Velvollisuutta tietojen luovutukseen ei kuitenkaan ole edes silloin, kun se oppilaan tukemisen ja turvallisuudesta huolehtimisen kannalta on tarpeen. Asia pitäisi korjata eduskuntakäsittelyssä.

Nykypäivän nuoret ovat tulevaisuuden eläkkeiden maksajia. Vaihtoehtoisesti syrjäytyvä nuori voi olla 1,5 miljoonan euron kustannus yhteiskunnalle elinaikanaan.

Joka päivä viisi–kuusi alle 30-vuotiasta suomalaista siirtyy eläkkeelle masennuksen tai muiden mielenterveyssyiden vuoksi. Työelämään pääsy kesätöiden ja harjoittelujen kautta on todella tärkeää.

Kannatan lämpimästi osallistavaa sosiaaliturvaa nimenomaan nuorille. Enhän halua kotonakaan opettaa lapsia siihen, että rahaa tulee makaamallakin.

Ei tunnu reilulta, jos muut perheessä tekevät hommat ja yksi tulee valmiille. Psyykkinen tilannekin voi helpottaa, kun pääsee työelämään.

Nuoria pitää aidosti kuunnella ja ryhtyä toimenpiteisiin, kun he tulevat ongelmistaan puhumaan. Monesti nuoria kuitenkin pompotetaan. Odotettavissa on pätkää, projektia, sijaisuutta, venymistä, vanumista ja joustamista.

Tässä vaiheessa moni jo ajautuu hakemaan alkoholista apua. Tyhjiin pumpattu lahjakas nuori ei iloitse, unelmoi, vaan suoriutuu elämästään. Voi kun osaisimme vähän enemmän tukea ja kannustaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.