Mies, joka uhmaa edelleen iän ja ajan perinteisiä käsitteitä

Jatkan pelaamista niin kauan kuin pystyn, mutta en aio tehdä itsestäni narria. Tiedän, milloin on aika sanoa hyvästit ja siihen menee vielä vuosia.

NHL-kiekkoilija Chris Cheliosin sitaatti on Pro Hockey -lehdestä syksyltä 1994. Kolmetoista vuotta ja tuhansia matkamaileja myöhemmin Chelios uhmaa edelleen iän ja ajan käsitteitä - eikä suostu pukemaan vieläkään narrin asuun.

Tammikuussa 46 vuotta täyttävä Detroitin teräsvaari debytoi NHL:ssä lokakuussa 1984. Red Wingsin nykyisen rosterin kuopukset Jiri Hudler ja Valtteri Filppula olivat tuolloin muutaman kuukauden ikäisiä.

Cheliosin uralle saadaan perspektiiviä myös maajoukkue-edustusten kautta. Puolustaja pelasi ensimmäisen kerran olympialaisissa ennen NHL-uraansa Sarajevossa 1984. Toisen kerran mies nähtiin olympiajäällä neljätoista vuotta myöhemmin, kun NHL vapautti pelaajat Naganoon 1998. Salt Lake Cityssä 2002 ja Torinossa 2006 Chelios toimi itseoikeutetusti USA:n kapteenina.

Niiden, jotka ovat taas tämän kauden jälkeen päättämässä miehen uraa, sopii muistaa, että seuraava olympiaturnaus odottaa vain kahden ja puolen vuoden päästä.

Ja Chelios täyttää Vanvouverin kisojen alla vasta 48 vuotta.

Chelios ei ole suinkaan NHL-historian vanhin pelaaja. Se kunnia menee Gordie Howelle, joka lopetti uransa Hartford Whalersin riveissä 52-vuotiaana keväällä 1980.

Monien mielestä Howe olisi voinut päättää komean uransa hieman kunniakkaimmissakin merkeissä.

Pohjoisamerikkalainen tähtikultti vaalii ja suojelee omalla sisäsiittoisella tavallaan pitkien urakarriäärien synnyttämää sädekehää. Tähden statuksen aikanaan saavuttaneet veteraanit saavat päättää uransa lopettamisesta itse. Tämä honor-ideologia johtaa absurdeimmillaan tilanteeseen, jossa pellen ja pelimiehen ero on veteen piirretty viiva.

Chelios uhmaa omalta osaltaan tätä evoluutiota - ja toistaiseksi onnistuneesti. Chicagossa South Siden työläiskaupunginosassa lapsuutensa ja nuoruutensa varsin kovissa oloissa viettänyt kivikasvo on säilyttänyt uskottavuutensa, vaikka peli on kokenut uran aikana isojakin mullistuksia.

Tehopisteitä Chelios ei tee enää takavuosien malliin, mutta täytemiehenäkään mies ei Detroitin kokoonpanossa matkaa. Siihen yhdellä suurimmista Stanley Cup -suosikeista ei olisi edes varaa.

Kaiken lisäksi juuri Detroitissa on luotettu aina kokemuksen voimaan. Viime kauden jälkeen tehtiin tosin lievä nuorennusleikkaus, kun viisi yli kolmekymppistä pelaaja lopetti tai vaihtoi maisemaa. Jäljelle jäi tosin vielä yksitoista kolmekymmentä ja risat määreet täyttävää äijää; jäävuoren huippuina Chelios ja tammikuussa 43 vuotta täyttävä thekkivahti Dominik Hasek.

Dinosauruksia olisi enemmänkin, jos organisaation takavuosien kirkkain helmi Steve Yzerman ei olisi joutunut lopettamaan uraansa sitkeitten loukkaantumisten vuoksi "vain" 39-vuotiaana keväällä 2004.

"Uskon, että puolustajat pystyvät pelaamaan kauemmin kuin hyökkääjät. Pelini on muuttunut vuosien varrella paljon. Olen viisastunut. Sitä oppii koko ajan." (Chris Chelios, Pro Hockey 10/1994)

Tänään viisautta on kolmetoista kautta enemmän - ja matka jatkuu.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.