Mihin seurakuntaa tarvitaan?

Kuntakartta on muutoksen kourissa ja kuntakentällä suorastaan lopunajallinen kysymys kuuluu: mihin kuntia tarvitaan? Toisaalla korostetaan kuntien roolia lähinnä hyvinvointipalveluiden tuottajana, toisaalla nähdään kunta myös asukkaiden kohtaamiseen perustuvana ja yhteistä identiteettiä luovana yhteisönä. Tällä kahtiajaolla on helppo nähdä juuret jo 150 vuoden takana. kunnat syntyivät seurakuntahallinnon pohjalle. Kuntien rajat määräytyivät, kuten kuntaministeri Henna Virkkunen on huomauttanut, sopivien kirkkomatkojen mukaan. Kunnat ryhtyivät tuottamaan ja kehittämään aiemmin kirkolle kuuluneita toimintoja koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalityön alueilla. Seurakunnille jäi tehtäväksi oman asuinalueensa arvopohjan ja yhteisöllisyyden vaaliminen. Kuitenkin diakonian myötä seurakunnat jäivät merkittäväksi toimijaksi myös sosiaalisektorille. Lisäksi väestökirjanpito ja hautausmaiden ylläpito jäi kirkon yhteiskunnalliseksi tehtäväksi.

KUNTAKARTAN uudistuessa kohdataan samat perimmäiset kysymykset myös luterilaisissa seurakunnissa: mihin seurakuntia tarvitaan? Kuntien tapaan tämä on osaksi hallintorakenteeseen liittyvä kysymys. Koska seurakuntien hallinnolliset rajat kytkeytyvät nykyäänkin lainsäädännön perusteella kuntarajojen muutoksiin, mietitään kirkossa kuumeisesti erilaisia ratkaisuja hallinnon järjestämiseen. Yksi ydinkysymys koko kirkkoa ajatellen on, kuinka turvataan seurakunnallisen toiminnan edellytykset pienillä paikkakunnilla, jos ne kunnallisella puolella liittyvät isompiin yksiköihin. Kuinka käy, jos seurakunnan peruspalvelut, esimerkiksi rippikoulu ja päiväkerhot, toteutetaan suuremman yksikön toimesta ja omalle alueelle ei jää enää omaa pappiakaan? Hiipuuko vähitellen paikallinen yhteisöllisyys? Jyväskylän seurakunnassa luotu alueseurakuntamalli on yksi vastaus näihin kysymyksiin.

Tasan 150 vuotta sitten itsenäistynyt Korpilahden seurakunta on ollut viimeiset kolme vuotta Jyväskylän seurakunnan alueseurakunta. Oma noin 10 työntekijän henkilöstö ja välttämättömät toimitilat on voitu turvata näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen. Seurakuntaelämä on jatkunut hyvin vireänä. Kuuluminen isoon yhteisöön on tuonut ulottuville monenlaista erityisosaamista. Korpilahtelaiset ovat itse parhaita arvioimaan nykytilannettaan. Uskon kuitenkin, että Jyväskylän alueseurakuntamallilla on paljon annettavaa koko kirkon hallinnon uudistukselle.

Kuntarakenne ja seurakuntien talous asettavat reunaehtonsa. Tuoreen Tietoykköset Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan 93 prosenttia jyväskyläläisistä pitää tärkeänä kirkollisia toimituksia eli kastetta, vihkimistä ja hautausta. Nämä ja monet muut kyselyn tulokset rohkaisevat ajattelemaan, että kirkkoa kohtaan on paljon myönteisiä odotuksia ja "tarvetta". Lähimmäisten auttamiseen seurakunnalla on myös vahva valtuutus, sillä 83 prosenttia asukkaista haluaa antaa tukensa seurakunnan tekemälle työlle. Kristillisen perinteen ja kristillisten arvojen toteaa 65 prosenttia olevan itselleen merkityksellisiä. Vähintään kerran vuodessa käy kirkossa 54 prosenttia asukkaista ja 59 prosenttia muussa seurakunnan tilaisuudessa.

syvimmässä mielessä tarve seurakunnalle on tietenkin henkilökohtaisen eksistenssin ja uskon kysymys. Kirkon itseymmärryksen mukaan se on olemassa kutsuakseen ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen. Tarvitsenko minä tai meidän perheemme tätä?

Vieläkö tuntuu tärkeältä lähteä laulamaan Hoosiannaa tai kauneimpia joululauluja? Enkeli taivaan kaikuu kirkoissa niin kauan kuin on kotiseurakuntaansa sitoutuneita jäseniä.

Kirjoittaja on Jyväskylän seurakunnan vt. kirkkoherra.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.