Mihin unohtui eläkekatto?

Suomen hyvätuloisimpiin eläkeläisiin kuuluva Fortumin entinen toimitusjohtaja Mikael Lilius, 61, hankki viime vuonna verotettavaa ansiotuloa liki 2,1 miljoonaa. Lilius tienasi ensimmäisenä eläkevuotenaan noin 130-kertaisesti keskimääräisen työeläkkeensaajan ansiot. Suomalaisen työeläkkeensaajan keskimääräinen kuukausieläke on vajaat 1 400 euroa ja vuositulo noin 16 000 euroa.

Hei, älkää säikähtäkö, ei tuo Liliuksen 2,1 miljoonaa euroa karttunut sentään kokonaan eläkkeestä. Fortumin vuoden 2010 toimintakertomuksen mukaan hän oli oikeutettu Fortumista vuoden 2009 tulospalkkioon (239 544 euroa) sekä työsuhteen loppuun mennessä ansaittuihin osakepalkkioihin (864 783 euroa). Ne hänelle maksettiin vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä.

Liliuksella oli vuonna 2010 edelleen myös mukavasti tuottavia hallituspestejä. Kun Fortumista ja hallitusjäsenyyksistä saadut palkkiot vähennetään kokonaisansioista, Liliuksen eläkkeen määräksi on laskettavissa 45 0000-50 000 euroa kuukaudessa.

KAIKKIAAN LILIUKSEN vuosikymmenen kestänyt pesti valtiollisen energiayhtiön johdossa tuotti hänelle reilun 34 miljoonan euron bruttotienestit.

Palkitseminen uusilla miljoonilla jatkuu eläkkeellä. Terveystutkimusten mukaan hyvin koulutetut ja johtavassa asemassa toimivat elävät selvästi pitempään kuin perusduunarit. Esimerkiksi kolmekymmentä vuotta 600 000 euron vuosieläkkeellä tarkoittaa vajaata 20 miljoonaa lisäeuroa.

Kuten Eläketurvakeskus torstaina kertoi, työeläkemaksuja on varmasti nostettava. Nostopaineita aiheuttavat osaltaan nämä satumaisia eläkkeitä nostavat liliukset, kermiset, härmälät, sundbergit, rantaset, niemelät, vainot, suilat, tammiset ja kangasniemet.

JÄTTIELÄKKEITÄ SAAVIA yritysjohtajia tulee koko ajan lisää. Eikä seuraavalle eläköityvälle eliitille riitä tuo 50 000 euroa, vaan pesoset, alahuhdat, stadighit, wahlroosit, kallasvuot, jordanit ja muut tavoittelevat nykytulojensa perusteella kokonaan uusia haamurajoja.

Ajat kovenevat, mutta silti poliitikot eivät käy minkäänlaista keskustelua eläkekatosta. Siitä on viimeksi keskusteltu Suomessa vuonna 2009, jolloin se tyrmättiin Eläketurvakeskuksen laatimalla selvityksellä. Näin siitäkin huolimatta, että saman selvityksen mukaan useimmissa EU-maissa, Norjassa, Sveitsissä, USA:ssa ja Kanadassa on säädetty eläkepalkkakatto. Rajoitteen käyttöön ottaneissa maissa katto on 1-2 kertaa maan keskipalkan suuruinen.

ELÄKETURVAKESKUS perusteli eläkepalkkakaton hylkäämistä muun muassa sillä, että se vähentäisi työeläkemaksujen karttumista, koska jo ansaittuihin huippueläkkeisiin ei voida puuttua takautuvasti.

Miksi ei voida puuttua? Varmasti voidaan, jos eduskunnasta löytyy riittävästi tukea eläkekaton taakse.

Suuryritykset ostavat hallitusten siunauksella johtajilleen lakisääteistä eläketurvaa parempia eläke-etuja, mutta suhteessa toimitusjohtajakauden pituuteen lisämaksut tuskin kattavat vuosikymmeniä maksettavista huippueläkkeistä aiheutuvia kustannuksia.

Mielestäni jättieläkkeiden rajoittamisessa on kysymys oikeudenmukaisuudesta ja suomalaisen demokratian uskottavuudesta. On nähty, ettei ahneus tunne rajoja, el-lemme aseta ja vahdi niitä yhdessä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.