Mihin unohtuu maatalous?

Tällä viikolla on kampanjoitu suomalaisen ruuan puolesta. Kaikesta päätellen MTK:n edustajiin suhtauduttiin markettien edustoilla myönteisesti.

Suomalaisten mielestä ruuan alkuperällä on väliä. Peruselintarvikkeiden mahdollisimman suurta omavaraisuutta pidetään tärkeänä.

Poliittinen keskustelu velloo niin kuin pitääkin ja niin kuin aina ennenkin eduskuntavaalien alla. Mutta jotakin on toisin kuin ennen. Maatalouspolitiikasta ei puhuta mitään.

MENNEIDEN vuosikymmenien poliittisen keskustelun tavanomaisin asetelma - ruuan tuottajien ja kuluttajien asettaminen vastakkain ei ole nyt esillä lainkaan.

Merkittävin muutos koskee erityisesti sosiaalidemokraattien ja keskustan politiikkaa.

Viime vuosisadan jälkipuoliskolla sosiaalidemokraattien perusteema oli maatalousvastaisuus. Tuskin mistään puhuttiin ennen vaaleja yhtä paljon kuin maatalouden tukiaisista.

Keskusta puolusti yhtä pontevasti pientilavaltaista maataloutta. Jonkinlainen kompromissi saatiin useimmiten aikaan. Sosiaalidemokraatit antoivat jonkin verran periksi keskustan maatalouspoliittisille tavoitteille ja saivat vastaavasti läpi aina jotakin omasta yhteiskuntapoliittisesta ohjelmastaan.

Maanviljelijät olivat aina sitä mieltä, että keskusta antoi aivan liikaa periksi demareille. Ja demarit olivat yhtä kiukkuisia omille johtajilleen maanviljelijöiden suosimisesta.

Sosiaalidemokraatit ylsivät vuoden 1966 vaaleissa historialliseen voittoon avoimen räikeällä maatalousvastaisella, yleislinjaltaan oikeistolaisella ohjelmalla. Se oli toinen ja tähän mennessä viimeinen kerta maan itsenäisyyden aikana, kun vasemmisto sai enemmistövallan Arkadianmäellä. Aikansa kulttuuriradikaalista Arvo Salostakin tuli kansanedustaja Lapualaisoopperan sävelten tahdittamana ja "Tapa talonpoika päivässä" -iskulauseen tuoman julkisuuden siivittämänä.

Ainakin pari kertaa asetelmat ja asenteet menivät niin kireiksi, että hallitus kaatui maatalouspolitiikkaan. Välikysymys leivän hinnasta kaatoi Rainer von Fieandtin hallituksen vuonna 1958 ja eräiden elintarvikkeiden hintasäännöstelyn purkamisesta syntynyt kiista - ns. korppusota - oli keskeinen tekijä Ahti Karjalaisen hallituksen kaatumisessa vuonna 1972.

POLIITTINEN propaganda maanviljelijöitä vastaan näyttää ainakin tällä erää olevan historiaa. "Tietyillä tahoilla" on kaiketi arvioitu, että se ei tehoa tämän päivän suomalaisiin. Maatalouden vastaisuus olisikin kestämätön vaaliteema aikana, jolloin kaikki Euroopan unionin jäsenmaat puolustavat päättäväisesti kansallista maataloustuotantoaan.

Suomalaisten olisi syytä ottaa oppia esimerkiksi Ranskasta, jossa maatalouden osuus bruttokansantuotteesta on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Ranskalaiset puolustavat paljon yksituumaisemmin omaa maatalouttaan kuin suomalaiset.

On hyvä, että tuottajat-kuluttajat -vastakkaisuudesta on päästy. Mutta keskustelua maatalouspolitiikasta tarvittaisiin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.