Mikään ei toimi, mutta...

Venäjää on luonnehdittu maaksi, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Pahantahtoinen tulkinta voi viitata toimimattomat byrokratiat sivuuttaviin epävirallisiin valtakoneistoihin, harmaaseen talouteen ja korruptioon, hyväntahtoinen tulkinta venäläisten pohjimmaltaan myönteiseen, ongelmia ratkovaan kansanluonteeseen.

Vakavammin puhuen taustalla on lähestulkoon historianfilosofisia tekijöitä, jotka liittyvät nimenomaisesti Venäjään. Maan valtava koko ja vaikeat luonnonolot suorastaan edellyttävät mahdollisimman tehokasta hallintoa. Ortodoksista uskontoakaan ei pidä unohtaa venäläisen kollektivismin yhtenä juurena.

Nämä seikat yhtyneenä lujaan johtajaluottamukseen muovasivat keskittämisestä eli sentralisaatiosta keskeisen venäläis-neuvostoliittolaisen hallintokäytännön.

Valtava virkamieskunta ja keskitetty päätöksenteko ovat periaatteessa toiminnan edellytyksiä, mutta niillä on se ominaisuus, että ne alkavat elää omaa elämäänsä ja tuottaa omaa politiikkaansa. Tuohon puoleen pesiytyvät yleensä kaikki epäterveet ilmiöt kuten korruptio. Vanhojen virheiden toisto perustellaan ”vakaudella”.

 

Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Periaate kattaa (jos miljoonat uhrit unohdetaan) hirtehisenä yleistyksenä kaikki Venäjällä historian kulussa toteutetut modernisaatiot, joita ovat tehneet niin tsaarit Pietari Suuresta alkaen, bolshevikit kuin Vladimir Putinin ”sekurokratiakin”.

Tutkijat Hanna Smith ja Susanna Niinivaara kuvaavat tätä venäläisen sentralismin periaatetta niin, että siinä mennään vauhdilla eteenpäin välittämättä siitä, mitä on edessä. Kun uudistuksiin ryhdytään, tuloksia pitäisi tulla saman tien. Ja jos ei tule, tehdään uusi suunnitelma.

Kun bolshevikkien vallankumoushuuma vaihtui vaikeuksiksi, otettiin käyttöön uusi talouspolitiikka NEP. Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia. Viimeinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov kiihdytti tahtia: hänen neuvostotalouden uudistamisohjelmansa oli määrä viedä läpi 500 päivässä.

 

Uusi suunnitelma on usein samalla merkinnyt jyrkkää pesäeroa vanhaan. Uusi valta esitti itsensä edeltäjänsä virheiden korjaajana varsinkin neuvostoajalla. Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin keskitti koko ailahtelevan tarmonsa vanhan tuhoamiseen eikä uuden luomiseen.

Putinin aikaa on jatkunut jo niin pitkään, että perussuunnitelmaa on vaihdettu jopa kesken valtakautta. Tutkija Arto Luukkasen mukaan vuosien 2000–2003 talouden reformipolitiikka muuttui vuodesta 2004 lähtien ”takaisin Neuvostoliittoon” -ohjelmaksi.

Presidentinvaalien alla Putin esitti laajassa artikkelisarjassaan venäläislehdissä perivenäläisen, V.I. Leninin tunnetuksi tekemän kysymyksen: Mitä on tehtävä? Ongelma on siinä, että kaikki jo tietävät, mitä Venäjällä olisi tehtävä; kysymys on päämäärien saavuttamisesta. Putinilla siihen on ollut mahdollisuus jo 12 vuotta. Silti hän puhuu venäläisille nyt ”lännen uhasta” – samaan aikaan, kun hänen oma valtaeliittinsä siirtää sinne omaisuuttaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.