Mikä muuttaisi sinun mielesi?

Yhdysvalloissa käytiin 4. helmikuuta väittely, joka nousi tavallisen tieto vastaan typeryys -inttämisen yläpuolelle. Etenkin lapsille tiedettä popularisoinut televisiopersoona Bill Nye kohtasi kreationisti Ken Hamin tämän kotipesässä, Kentuckyn Petersburgissa sijaitsevassa Kreationismin ”museossa”.

Tarkoituksena oli väitellä evoluutiosta ja kreationismista. Idea on aivan yhtä raikas, kuin debatti siitä, pitääkö painovoimateoria kutinsa vai vetävätkö kappaleet puoleensa näkymättömien painovoimakeijujen ansiosta. Amerikan Yhdysvalloisssa, helppoheikkien ja kaikenkarvaisten saippuakauppiaiden luvatussa maassa, vaihtoehtoiset tulkinnat porskuttavat kuitenkin virkeästi.

Tai ehkä supervallan koululaitos todella on kriisissä. Ystävänpäivänä julkistetun National Science Foundationin teettämän kyselyn mukaan vain 48 prosenttia tiesi ihmisten kehittyneen aiemmin eläneistä eliöistä. Vielä pysäyttävämpi oli detalji, että 26 prosenttia vastanneista ei tiennyt Maan kiertävän Aurinkoa.

En ryhdy tähän vessapaperin palalle referoimaan koko kaksi ja puoli -tuntista väittelyä. Tiivistetysti Nye nojasi tieteelliseen metodiin ja sen tuottamaan tietoon sekä hyvinvointiin, jonka näemme kaikkialla yhteiskunnassa. Ham, joka uskoo planeetan olevan vain 6 000 vuotta vanha, kertoi ettei voi todistaa väittämiään, mutta ”on olemassa tämä kirja nimeltä Raamattu” ja niin edelleen.

Ham on pöhköydessään niin kaukana horisontissa, että jopa kovan linjan evankeliset, kuten tv-saarnaaja Pat Robertson kiirehti sanoutumaan irti hänen horinoistaan. Robertson on itse muun muassa ennustanut maailman loppuvan vuonna 1982 ja todistanut väkevästi, kuinka Haitin vuoden 2010 tuhoisa maanjäristys oli suoraa seurausta haitilaisten sopimuksesta paholaisen kanssa.

Tämän kaltaiset ”väittelyt” ovat monien tiedepuolen persoonien mielestä ajanhukkaa. Debatin voittajaksi eivät selviydy faktat ja niiden oikea tulkinta, vaan paras showmies. Esimerkiksi brittiläinen evoluutiobiologi ja tunnettu ateisti Richard Dawkins on juuri tästä syystä sanonut toistuvasti ei kiitos tarjouksille käydä kinastelemaan löylynlyömien kanssa.

Toiset, kuten Nye, ovat taas sitä mieltä, että juurikin näistä asioista pitää taittaa peistä. Väittelyn tarkoitus ei ole suinkaan kääntää opponentin pää, vaan tarjota hyviä argumentteja ja uusia ajatuksia niille sivustaseuraajille, jotka eivät ole kantaansa lukinneet.

Eräs seikka Ham vs. Nye -käräjiltä nousi tapetille. Kun herroilta kysyttiin, ”mikä, jos mikään, muuttaisi heidän mielensä”, saattoi kreationisti Hamin vastauksen tiivistää muotoon ”ei mikään”, kun taas tiedeopas Nye ilmoitti, että ”todisteet”.

Toisin sanoen, mikään määrä todisteita ja järkeenkäypiä argumentteja ei kääntäisi eräiden mieltä. Käy siinä sitten keskustelua.

Toisaalta, useimmat meistä sortuvat samaan. Jos uutinen on maailmankuvamme vastainen, sivuutamme sen hölynpölynä. Jos viestintuojan naama ärsyttää, jää itse sanoma kuulematta. Jos annettu palaute pakottaa katsomaan peiliin, on silti aina helpompaa työntää pää pensaaseen.

Takin kääntäminen, eli oikeammin sanottuna riittävien tosiasioiden valossa oman erheellisen kannan hylkääminen, on vaikeaa. Ja kaikkihan me tykkäämme mennä siitä missä aita on matalin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.