Mikko johtaa, Mika on toisena, mutta Matti voi pestä koko porukan

Ennen vanhaan sukunimestä Alatalo tuli ihan ensimmäisenä mieleen etunimi Mikko. Siis se kaveri, jolla on ne siniset silmälasinsangat.

Sitten kun oikein pohti, että ketäs muita Alataloja sitä olikaan, saattoi mieleen juolahtaa NHL-jäilläkin pyörähtänyt TPS-kapteeni Mika. Kauan sitten, vain 17-vuotiaanan liigaympyröihin kohonnut armoitettu kulmavääntäjä.

Mutta Matti...? Matti Alatalo?

Tuntuu sopivan Alatalon etunimeksi varsin hyvin tämä Mattikin.

Matti Alatalon valmentama JYP aloitti SM-liigan vuosimallia 2002?2003 pirteästi. Voitot TPS:sta ja Bluesista latasivat lauantain kotiotteluun Ässiä vastaan vähän liiankin suuret odotukset.

Pelillisesti JYP ne täyttikin. Ässät jäi jyrän alle. Mutta ratkaisun paikoissa, Hippoksen yleisön odottaessa patapaitojen murskaamista, jypiläisten kädet jäätyivät. Kiekonretale ei suostunut menemään maaliin millään ilveellä.

Lauantain ottelun vuoksi liigan avausviikosta jäi vähän karvas jälkimaku, mutta JYP osoitti silti olevansa joukkue jolla on eväät taistella playoff-paikoista. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ryhmä on räjähtävää taistelutahtoa pullollaan. Ja ainakin ensimmäisen kolmen ottelun aikana energia suuntautui niihin kuuluisiin oikeisiin asioihin, turhanaikainen jälkipeli ja vielä turhempi tuomarille mussuttaminen loistivat poissaolollaan.

Hurrikaanipaitaisten itseluottamus kohosi korkealle. "Ässät saa lauantaina varmasti turpaan", uhosi nuori hyökkääjä Tuomas Mikkonen torstaiehtoona Espoossa maukkaan Blues-voiton jälkeen.

Ei saanut. Mutta katkera tappio ei selvästikään JYP:in itseluottamusta murentanut. Pelaajapäädyssä ei näkynyt ainuttakaan alistunutta ilmettä. Vihaisia naamoja sen sijaan oli siellä täällä.

"S-tana kun hävittiin", oli homman nimi, vaikka takana oli viimeistelyä lukuunottamatta hyvä suoritus. Sen taakse ei menty piiloon.

"Ihan hyvin me taisteltiin, mutta ei vaan mennyt sisään", on tuttu fraasi, jota on aikojen kuluessa Hippoksellakin toisteltu.

Ei toisteltu tällä kertaa. Ja hyvä niin.

Joukkue, joka on tyytyväinen tappion hetkellä on häviävä joukkue.

Vieläkin sukunimestä Alatalo tulee ensimmäisenä mieleen Mikko. Sitten, pitkän miettimisen jälkeen esille putkahtaa Mika. Vasta Mikan jälkeen on vuorossa Matti.

Mutta mistä sen tietää?

Voi olla, että jo marraskuun maaottelutaukoon mennessä Matti on ohittanut Mikan.

Ja jos kaikki menee hyvin, on Mikon suvereeni ykköspaikka uhattuna ennen joulupukin tuloa.

Ovatkohan ne muuten sukua toisilleen?

Siis Mikko, Mika ja Matti?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.