Miksei enää tule selostaja- legendoja?

Otsikon kysymys nousi mieleeni sunnuntaina, kun Yle esitti uusintana Paavo Noposen viimeisen tv-haastattelun vuodelta 2009.

Se oli hieno haastattelu. Reilu kuukausi sitten edesmennyt Noponen oli tuolloin 79-vuotias. Ohjelman aikana vanhus vajosi syvälle muistoihinsa viideltä selostusvuosikymmeneltä, kyyneltyikin välillä. Noposen aikakauden selostajat olivat sydänjuuriaan myöten patriootteja ja intomielisiä urheilun asian edistäjiä.

Sellaista en toki kaipaa, en vuoteen 2016. Vahva isänmaallisuus urheilussa tuntuu tässä ajassa lapselliselta. Urheiluakin tulee tarkastella kriittisesti, selostajankin.

Mutta oikeaa ja värikästä suomen kieltä käyttäviä selostajia kaipaisin. Nykyäänhän selostajaksi kelpaa melkein kuka tahansa. Jopa minulla on kolmisensataa selostettua urheilulähetystä ”vyöllä”.

Noposen ja aikalaistensa selostuksissa kaikui kielen rikkaus ja laaja vanhan liiton yleissivistys. Onko sellaiselle enää edes tilaa?

Hyvä selostaja on tulkitsija, taiteilija. Noposen aikana selostajia oli koko valtakunnassa vain kourallinen, oikeastaan vain Yleisradiossa. He olivat tähtiä, merkkihenkilöitä.

Muuan taitelija kävi muuten tervehtimässä Noposta, kun hän joutui Montrealissa sairaalaan autokolarin seurauksena.

”Terve Paavo! Kuljimme Liisan kanssa tuolla kadulla ja kuulimme sinun kolaristasi. Minä sanoin heti, että nyt mennään Paavoa katsomaan”, lausui Tapio Rautavaara lääketokkuraiselle Noposelle.

Helsinki, Porilaisten marssi!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.